Kategoria-arkisto:koulutie

Pohdintaa Lohjan OPS-keskustelusta ja miten erityisopetuksen oppilaiden ääni kuuluu?

Eilen (27.11.2025) sivistyslautakunta kokoontui käsittelemään Lohjan uutta opetussuunnitelmaa (OPS). Ennen kokousta lähetin lautakunnan jäsenille viestin, jossa nostin esiin erityisopetuksen näkökulmia, erityisesti K-luokkien ja yhteisten luokkien oppilaiden tilanteen. Vaikka en tiedä, miten viesti vastaanotettiin, koen tärkeäksi avata aihetta myös blogissani.

Miksi viesti oli tarpeen?

Lohjan OPS-luonnoksessa esitetään viiden kuukauden yleisopetuksessa opiskelun jaksoa ennen kuin oppiaineen erityisen tuen tarvetta voidaan arvioida. Opetushallitus ei kuitenkaan edellytä tällaista aikarajaa.

Oppilaille, joiden tuen tarve on jo todettu, tämä viivästys voi olla kohtuuton ja käytännössä haitallinen.

Pitkittynyt prosessi kuormittaa oppilasta ja perhettä

Jos arviointi käynnistetään vasta viiden kuukauden jälkeen, koko prosessi voi venyä:

  • Arvioinnin aloittaminen vasta kuukausien odotuksen jälkeen
  • Paperien kierto ja päätöksenteko
  • Jonot koulupsykologille ja mahdollisiin kognitiivisiin arvioihin

Tämä voi tarkoittaa, että oppilas saa kevään todistukseen arvosanan 4 ja jää luokalle syistä, jotka eivät liity oppilaan osaamiseen, vaan järjestelmän hitauteen.

K-luokille on jono, joka kasvaa, jos yläkoulusta tulee nelivuotinen

K-luokkien opetus on vahvaa, laadukasta ja aikuisresurssia vaativaa.
Nyt jono K-luokille on jo valmiiksi pitkä.

Jos linjaus johtaa siihen, että useampi oppilas joutuu käymään yläkoulun neljässä vuodessa, seuraukset ovat laajat:

  • Uusien oppilaiden mahdollisuudet päästä K-luokille vähenevät
  • Eriarvoisuus kasvaa
  • Oppimistulokset kärsivät
  • Oppilaiden itsetunnon vahvistaminen vaikeutuu

Kyse ei siis ole vain yksittäisten oppilaiden tilanteesta, vaan koko järjestelmän toimivuudesta.

Routionmäen joustava käytäntö, miksi ei sama muualla Lohjalla?

Routionmäellä tuen arviointi voidaan tehdä joustavammin silloin, kun tarve on selvä. Ehdotin, että sama käytäntö ulotettaisiin myös Lohjan erityisluokille ja K-luokille.

Tämä ei aiheuttaisi lisää kustannuksia eikä viranhaltijoille ylimääräistä työtä. Mutta se toisi paljon hyvää: oikea-aikaista tukea, tasavertaisuutta ja parempia oppimispolkuja.

Miksi kirjoitan tästä?

Koska liian usein päätökset tehdään teknisen tekstin tai rakenteellisten ratkaisujen pohjalta ilman että nähdään, mitä ne tarkoittavat arjessa oppilaille, opettajille ja perheille.

Haluan nostaa esiin sen, mitä koulumaailmassa käytännössä tapahtuu.
Päätösten vaikutus näkyy konkreettisesti:

  • oppilaan jaksamisessa
  • perheen kuormituksessa
  • opettajan työssä
  • oppilaan koko tulevaisuudessa

Vaikka en tiedä, huomioitiinko viestini lautakunnassa, koen tärkeäksi jatkaa keskustelua avoimesti ja rakentavasti.

OPS on yksi koulutyön kulmakivistä. Siksi sen tulee palvella aidosti kaikkia oppilaita, myös heitä, jotka tarvitsevat tukea enemmän kuin muut.

Toivon, että tulevissa päätöksissä huomioidaan oppilaiden hyvinvointi, yksilölliset tarpeet ja tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja onnistua.

Perheet eivät saa jäädä hallinnollisten rajojen väliin

Tein aluevaltuustoaloitteen erityisen tuen oppilaiden loma-ajan hoidon kehittämisestä. Aloite sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen, mikä osoitti aiheen tärkeyden ja sen, että tarve on yhteinen koko alueella. Monelle perheelle loma-ajan hoito ei ole ylellisyys vaan välttämätön osa arjen sujuvuutta ja lasten hyvinvointia.

Kun aluehallituksen vastaus 15.9.2025 kokouksesta saatiin, se oli suuri pettymys. Vastaus jäi hallinnolliseksi kuvaukseksi eri toimijoiden vastuista eikä tarttunut perheiden esiin nostamiin ongelmiin. Näytti siltä, ettei todellista halua ratkaisuihin ole, tai että perheiden arjen todellisuutta ei ole ymmärretty.

Aluehallituksen vastaus on juridis-hallinnollinen ja korostaa vastuunjakoa (opetustoimi vs. vammaispalvelut). Sen sijaan aloitteen ydinviesti, eli perheiden arjen turvaaminen ja palveluketjun selkeyttäminen jää lähes kokonaan käsittelemättä. Vastaus ohittaa monia konkreettisia ongelmia, joihin aloitteessa kiinnitettiin huomiota.

Mitä aloitteessani esitin?
Ehdotin, että erityisen tuen oppilaiden loma-ajan hoito selkeytetään osaksi palveluketjua niin, että se on ennakoitavaa ja jatkuvaa. Toivoin yhtenäistä hakumenettelyä, ajoissa tehtäviä ja kirjallisia päätöksiä, selkeää tietoa kustannuksista ja kuljetuksista sekä parempaa viestintää. Lisäksi esitin, että selvitetään vaihtoehto pitää esimerkiksi Jalavan luokat kesällä auki, koska se voisi olla sekä kustannustehokas että lapsilähtöinen ratkaisu.

Mitä aluehallitus vastasi?
Aluehallitus totesi, että opiskeluhuollon palvelut eivät järjestä loma-ajan hoitoa, vaan vastuu on vammaispalveluilla niille lapsille, jotka ovat vammaispalvelujen asiakkaita. Erityisen tuen oppilas ei automaattisesti saa vammaispalveluja, vaan asiakkuus ja palvelut arvioidaan sosiaalihuollon prosessissa. Jos palvelu myönnetään, se on maksutonta, mutta kuljetuksista voidaan periä omavastuu. Kunnan koulut voivat halutessaan edelleen järjestää loma-ajan hoitoa omana palvelunaan ja päättää sen hinnasta.

Olen nostanut esiin, että seuraavat asiat tulisi toteuttaa:

  1. Hyvinvointialue ja kunnat kehittävät yhteistyötä: hyvinvointialue vastaa hoidosta, kunta kuljetuksista. Näin palveluketju on perheelle selkeä ja arki ennakoitavaa.
  2. Yhtenäinen hakumenettely: perhe saa tehdä hakemuksen yhdellä kertaa ja saa siitä aina kirjallisen päätöksen.
  3. Parempi viestintä ja aikataulutus: päätökset on saatava ajoissa, jotta perheillä on aikaa suunnitella lomakautta.
  4. Selkeä tieto kustannuksista ja kuljetuksista: epävarmuus poistuu, kun perhe tietää heti hakuvaiheessa mitä palvelu maksaa ja miten kuljetus järjestetään.
  5. Jalavan koulun kesäaukiolon selvittäminen: tämä voisi olla sekä kustannustehokas että lapsille turvallinen ja jatkuvuutta tukeva ratkaisu.

Tärkeintä on, että perheet eivät jää hallinnollisten rajojen väliin. Lapsen etu ja perheiden arjen sujuvuus on aina asetettava etusijalle. Yhteistyön vahvistaminen kuntien ja hyvinvointialueen välillä on ainoa tapa varmistaa, että loma-ajan hoito toimii aidosti perheiden tarpeista käsin.

Koska aloitteessani oli 14 allekirjoittajaa, menettely hallintosäännön pykälän 26 mukaan aluehallituksen ei tarvitse tuoda vastausta aluevaltuuston käsiteltäväksi, vaan riittää että se annetaan tiedoksi. Aloitteeni ei siis tule enää aluevaltuustoon.

Aloitevastaukset riippuvat allekirjoittajien määrästä

Valtuustoaloitteiden käsittely ja toimenpiteet riippuvat siitä, montako allekirjoitusta aloitteeseen kertyy. Jos allekirjoittajia on vähintään 15, vastaus tuodaan valtuustoon käsiteltäväksi. Jos allekirjoittajia on vähemmän, vastaus jää hallituksen käsittelyyn ja toimitetaan vain tiedoksi. Ymmärrän toisaalta tämän työnjaon, sillä aloitteita tehdään useita. Toisaalta on ongelmallista, että näin tärkeiden asioiden, jotka liittyvät lasten ja perheiden hyvinvointiin, käsittelyn painoarvo määrittyy pelkän allekirjoitusmäärän perusteella. Usein aloitteet nousevat juuri asukkaiden todellisista tarpeista ja arjen ongelmista.

Mitä seuraavaksi?

En ajatellut jättää asiaa tähän. Tulen pohtimaan, miten voin jatkossa varmistaa, että tärkeät aloitteet tulevat aidosti käsittelyyn ja että niiden sisältöön vastataan, ei vain muodollisesti. Yksi vaihtoehto on kerätä jatkossa aloitteille yli 15 allekirjoitusta, jolloin vastaus on pakko käsitellä aluevaltuustossa. Lisäksi aion käyttää puheenvuoroja ja tehdä tarvittaessa toivomusesityksiä, jotta lasten ja perheiden näkökulmat eivät huku hallinnollisten rajojen taakse.

Rajatulla oppimäärällä rajatut unelmat?

Olen jättänyt oman lausuntoni hallituksen ehdottamasta muutoksesta, joka koskee ammatillisen koulutuksen valintaperusteita sekä perusopetuksen arvioinnin uudistusta. Muutoksen myötä yksilöllistetty oppimäärä poistuu ja tilalle tulee rajattu oppimäärä. Tämä tarkoittaa, että oppilas, joka opiskelee rajatun oppimäärän mukaan, saa päättötodistukseen kyseisestä aineesta aina arvosanan 5* – riippumatta siitä, kuinka hyvin hän saavuttaa hänelle HOJKS:ssa määritellyt tavoitteet. Lisäksi harkintaan perustuva valinta ei jatkossa enää koskisi oppimisvaikeuksia.

Miksi muutos on ongelmallinen?

Olen lausunnossani nostanut esiin, että muutos:

  • heikentää jatko-opintomahdollisuuksia: 5*-merkintä päättötodistuksessa rajoittaa käytännössä mahdollisuuksia hakeutua toisen asteen koulutukseen,
  • syrjäyttää oppilaita: oppimisvaikeudet poistetaan harkinnanvaraisen valinnan perusteista, jolloin juuri ne nuoret, jotka tarvitsevat eniten tukea, jäävät ilman turvaverkkoa,
  • on ristiriidassa koulutuksellisen tasa-arvon kanssa: oppilaan oma edistyminen ja motivaatio eivät näy todistuksessa, mikä on vastoin oppimisen tuen alkuperäistä tarkoitusta.

Lausuntokierroksen tilanne

Tähän mennessä annetut lausunnot näyttävät suurelta osin puoltavan hallituksen esitystä. Tämä tekee kriittisten äänten esille tuomisen entistä tärkeämmäksi. On tärkeää, että päättäjät kuulevat myös sen näkökulman, että uudistus voi johtaa oppilaiden eriarvoistumiseen ja kaventaa heidän jatko-opintopolkujaan.

Vielä ehdit lausua

Lausuntoja voi jättää 1.10. saakka. Jos haluat tuoda oman näkemyksesi esiin, voit osallistua lausuntokierrokseen osoitteessa:
Lausuntopalvelu.fi – Rajattu oppimäärä ja valintaperusteet

Minun näkemykseni on selvä: oppimisen tuen tulee aidosti tukea, ei rajoittaa. Nyt esitetty muutos uhkaa tehdä juuri päinvastoin. On meidän kaikkien vastuulla varmistaa, että nuorten koulutuspolut pysyvät avoimina ja tasa-arvoisina.

Alla lausuntoni kokonaisuudessaan:

Lausunto ehdotetusta muutoksesta ammatillisen koulutuksen valintaperusteisiin

Kiitän mahdollisuudesta lausua ehdotukseen liittyen. Nostan esiin muutamia keskeisiä huolia ja näkökulmia.

Rajattu oppimäärä ja arvosanan rajoittaminen

Ehdotuksen mukaan perusopetuksen päättötodistukseen merkitään rajatun oppimäärän mukaisesti opiskellusta aineesta aina arvosana 5*. Tämä tarkoittaa, että oppilas ei voi saada korkeampaa arvosanaa, vaikka hän saavuttaisi HOJKS:ssa määritellyt tavoitteensa erinomaisesti. Käytännössä tämä muutos kaventaa oppilaiden jatko-opintomahdollisuuksia huomattavasti. Jos päättötodistukseen jää useampia 5*-merkintöjä, heikentää se oppilaan mahdollisuuksia päästä toisen asteen koulutukseen. Alkuperäinen ajatus yksilöllistämisestä, eli että oppilas arvioidaan suhteessa omiin tavoitteisiinsa ja voi saada myös hyvän tai kiitettävän arvosanan, poistuu. Tämä on ongelmallista, sillä se muuttaa yksilöllistämisen/rajauksen luonteen tuesta rajoitteeksi.

Harkintaan perustuvan valinnan poistaminen

On lisäksi esitetty, että harkintaan perustuva valinta ei enää koskisi oppimisvaikeuksia. Tämä yhdessä rajatun oppimäärän arvosanarajoituksen kanssa luo kaksinkertaisen esteen niille oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia. He eivät voi osoittaa osaamistaan suhteessa omiin tavoitteisiinsa, eivätkä enää myöskään hyötyä harkinnanvaraisesta valinnasta, jonka tarkoitus on ollut turvata koulutuspolku heille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Koulutuksellinen tasa-arvo

Muutokset ovat ristiriidassa koulutuksellisen tasa-arvon periaatteen kanssa. On välttämätöntä, että myös ne oppilaat, jotka tarvitsevat rajattua oppimäärää, voivat jatkaa opintojaan toisella asteella. Muuten vaarana on, että oppimisen tuki ei enää tue, vaan kaventaa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ehdotukset Rajatun oppimäärän arvioinnin tulisi mahdollistaa osaamisen arviointi suhteessa yksilöllisiin tavoitteisiin siten, että myös arvosanat 6–10 olisivat saavutettavissa. Mikäli arvosana rajoitetaan 5*:een, tulee turvata erityisiä kompensaatiomekanismeja jatko-opintovalinnoissa, jotta oppilaat eivät jää yhteishaussa jälkeen.

Oppimisvaikeuksien poistaminen harkintaan perustuvan valinnan perusteista tulisi arvioida uudelleen, sillä muutos yhdessä rajatun oppimäärän kanssa lisää riskiä koulutuksellisesta syrjäytymisestä.

Yhteenvetona katson, että esitetyt muutokset heikentävät merkittävästi niiden oppilaiden asemaa, jotka tarvitsevat tukea. Jotta hallitusohjelman tavoite oppimisen tuen selkeyttämisestä ja jatkuvuuden vahvistamisesta toteutuisi, on tärkeää, että uudistus ei johda oppilaiden eriarvoistumiseen ja jatko-opintopolkujen kaventumiseen.

Rajattu oppimäärä – tukea vai eriarvoistamista?

Hallitus on päättänyt muuttaa perusopetuksen arviointikäytäntöjä niin, että 1.1.2026 alkaen yksilöllistetyn oppimäärän tilalle tulee käsite rajattu oppimäärä. Tämä muutos vaikuttaa erityisesti niihin oppilaisiin, jotka ovat tarvinneet oppimisen tueksi yksilöllistettyjä tavoitteita.

Mitä muutos tarkoittaa?

Uuden linjauksen mukaan, jos oppilas opiskelee rajatun oppimäärän mukaisesti, hänen päättöarvioinnissaan hyväksytystä suorituksesta annetaan aina arvosana 5*. Hän ei voi saada korkeampaa arvosanaa, riippumatta siitä, kuinka hyvin hän on saavuttanut henkilökohtaisessa suunnitelmassaan (HOJKS) määritellyt tavoitteet.

Tämä on suuri muutos verrattuna aiempaan käytäntöön, jossa yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti opiskeleva oppilas arvioitiin suhteessa omiin tavoitteisiinsa ja saattoi saada arvosanan 5–10.

Miksi tämä on ongelmallista?

Rajatun oppimäärän ajatus kääntyy helposti oppilasta vastaan. Sen sijaan, että oppimisvaikeuksien kanssa painivat saisivat tukea ja mahdollisuuden onnistua omien tavoitteidensa tasolla, heidät sidotaan automaattisesti alimpaan hyväksyttyyn arvosanaan. Tämä:

  • Heikentää jatko-opintomahdollisuuksia: Useampi 5* todistuksessa voi vaikeuttaa pääsyä toisen asteen koulutukseen.
  • On ristiriidassa tasa-arvon kanssa: Koulutuksellisen tasa-arvon periaate vaarantuu, kun oppilas ei voi saada tunnustusta omasta edistymisestään.
  • Vie pois kannustavuuden: Jos oppilaan työpanos ja motivaatio eivät voi koskaan näkyä parempana arvosanana, katoaa osa oppimisen ilosta ja motivaatiosta.

Alkuperäinen ajatus unohtuu

Yksilöllistämisen alkuperäinen tarkoitus oli tukea ja auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia saavuttaa yleisen oppimäärän tavoitteita. Nyt tämä tarkoitus hämärtyy: sen sijaan että yksilöllisyys olisi mahdollisuus onnistua, se muuttuu leimaksi, joka kaventaa jatkopolkuja.

Mitä pitäisi tehdä?

On tärkeää, että keskustelua käydään niin kunnissa kuin eduskunnassa. Kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia:

  • Miten turvataan rajatun oppimäärän oppilaiden jatko-opintopolut?
  • Miten estetään se, ettei uudistus lisää eriarvoisuutta?
  • Voisiko arviointimalli olla joustavampi, jotta se tunnistaisi ja tunnustaisi oppilaiden yksilölliset saavutukset?

Tämä muutos ei ole vain tekninen uudistus arviointiin. Se koskettaa suoraan niitä nuoria, joiden koulupolku on jo valmiiksi haastava. On välttämätöntä varmistaa, että oppimisen tuki todella tukee, eikä tee oppilaista sivullisia jatko-opintojen kynnyksellä.

Yhteenveto Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025: Työtä lasten, nuorten ja ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta

Kaupunginvaltuustokausi 2021–2025 on ollut täynnä merkittäviä päätöksiä ja keskusteluja, joissa olen saanut olla mukana vaikuttamassa Lohjan kehitykseen. Tässä haluan jakaa joitakin keskeisiä teemoja ja aloitteita, joita olen tuonut esiin valtuustotyössäni.

Valtuustokausi ei kuitenkaan ole ollut pelkkää hyvää tahtoa ja onnistumisia. Mukaan on mahtunut myös pettymyksiä ja turhautumista. On ollut tilanteita, joissa minua tai muita ei ole kuultu riittävästi, päätöksiä on lopulta tehty vasta, kun aikaa on kulunut ja tilanne on pakottanut toimimaan tavalla, jota itse ehdotin jo aiemmin. Jos ratkaisut olisi tehty silloin, kun esitin ne, moni asia olisi jo edennyt ja tilanne olisi ollut parempi esimerkiksi kouluverkon tai varhaiskasvatuksen osalta.

Lisäksi valtuustotyöhön on valitettavasti sisältynyt myös painostusta, häirintää ja jopa väkivallan uhkaa. Tämä ei kuulu demokraattiseen päätöksentekoon, eikä kenenkään luottamushenkilön, tai asukkaan pitäisi joutua sellaista kokemaan. On tärkeää, että pidämme kiinni kunnioittavasta keskustelukulttuurista ja mahdollisuudesta osallistua turvallisesti.

Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen

Lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut yksi keskeisistä teemoistani. Jätin 9.10.2024 valtuustoaloitteen koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamisesta. Tällä hetkellä Lohjalla kolme koulunuorisotyöntekijää jakaa työaikansa useiden koulujen kesken, mikä ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Ehdotin kuuden nuorisotyöntekijän vakinaistamista, eli yksi jokaiselle yläkoululle ja myös mahdollistamaan toiminnan laajentamisen myös alakouluihin. Tämä investointi, noin 231 260 euroa vuodessa, on pieni hinta verrattuna pitkäaikaisiin hyötyihin, kuten parantuneeseen kouluviihtyvyyteen ja vähentyneisiin ongelmiin.

Kouluvalmentajat tukemaan oppilaita ja opettajia

Tein myös valtuustoaloitteen kouluvalmentajien saamiseksi Lohjan kouluihin. Kouluvalmentajamalli on otettu käyttöön jo monissa kunnissa ja kaupungeissa ja se on saanut paljon kiitosta. Kouluvalmentaja toimii matalan kynnyksen tukena oppilaille, mutta myös opettajien ja koko kouluyhteisön arjessa. Tavoitteena on lisätä hyvinvointia, ennaltaehkäistä poissaoloja ja vahvistaa koulujen yhteisöllisyyttä. Tämä malli tarjoaa käytännönläheistä ja helposti lähestyttävää tukea tilanteissa, joissa perinteiset tukimuodot eivät aina riitä tai tavoita.

Ikäystävällinen Lohja

Ikäihmisten hyvinvointi on myös ollut tärkeää minulle. Valtuustoaloitteessani ehdotin Lohjan liittymistä WHO:n ikäystävällinen kunta -verkostoon. Tämä aloite sai laajaa kannatusta yli puoluerajojen, mikä osoittaa, että ikäystävällisyyden edistäminen on meille kaikille yhteinen päämäärä. Vaikka kaupunginhallituksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen jaosto ei esittänyt verkostoon liittymistä, toin esiin, että selityksenä esitetty resurssipula juuri on syy etsiä tehokkaita ratkaisuja ja hyödyntää olemassa olevia verkostoja ja tietoa.

Mäntynummen monitoimijatalon toteutussuunnitelma

Mäntynummen koulurakennuksen ongelmat ovat olleet pitkään esillä, vuosia. Pidin ryhmämme puheenvuoron 11.12.2024 valtuustossa, jossa korostin tarvetta selkeille ja konkreettisille toimenpiteille. Esitin, että päätösteksti korjataan vastaamaan teknisen lautakunnan alkuperäistä suositusta: Mäntynummen monitoimijatalo toteutetaan kokonaan uudisrakennuksena, ei-käyttöön jäävät vanhat rakennukset puretaan (pois lukien liikuntasali) ja uudisrakennus suunnitellaan niin, että sen tiloja voidaan tulevaisuudessa laajentaa tai pienentää. Vaikka en tehnyt vastaesitystä, korostin asiantuntijoiden suositusten hyödyntämisen tärkeyttä päätöksenteossa.

Henkilöstön työhyvinvointi

Työhyvinvointi on olennainen osa kaupungin toimivuutta. Pidin ryhmämme puheenvuoron 19.6.2024 kaupunginvaltuustossa vuoden 2023 henkilöstökertomuksesta. Korostin työhyvinvointikyselyn tuloksia, jotka osoittivat sekä myönteisiä että huolestuttavia seikkoja. Erityisesti työssä jaksaminen ja työilmapiiri nousivat esille alueina, joissa tarvitaan parannusta. Ehdotin työhyvinvointiryhmien toiminnan tehostamista ja työhyvinvointiohjelmien kehittämistä.

Kouluverkon muutosten vaikutusten arviointi

Kouluverkon muutokset vaikuttavat laajasti lasten, perheiden ja kyläyhteisöjen hyvinvointiin. Esitin 9.10.2024 valtuustossa, että koulujen lakkautusten vaikutuksia koskeva valtuustoaloitteen vastaus palautetaan uudelleen valmisteluun. Mielestäni aloitetta ei ole käsitelty riittävän kattavasti ja lasten, perheiden sekä kyläyhteisöjen hyvinvointiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole selvitetty tarpeeksi perusteellisesti. Ilman kattavaa selvitystä lakkautusten taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista on mahdotonta tehdä perusteltuja päätöksiä.

Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito ikäihmisten hoitopolussa

Tein myös valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamiseksi osaksi ikääntyneiden hoitopolkua. Tämä aihe on jäänyt julkisessa keskustelussa usein vähälle huomiolle, vaikka sen vaikutukset ovat merkittäviä niin hyvinvoinnin kuin kustannustenkin näkökulmasta. Sain kutsun puhua tästä aiheesta eräässä asiantuntijatilaisuudessa, jossa esittelin aloitteen taustaa ja perusteluja. Tilaisuudessa oli mukana alan ammattilaisia ja päättäjiä ja keskustelu osoitti, että aihe koetaan tärkeäksi ja ajankohtaiseksi.

”Jos olisi tehty kuten sanoin” sanoiksi muuttunut realismi

Useissa puheenvuoroissani olen joutunut toteamaan, että jos kaupungissa olisi aiemmin toimittu esittämälläni tavalla, olisimme jo edenneet ratkaisuissa. Tämä ei ole jälkiviisautta vaan seurausta siitä, että asioita on katsottu kokonaisuutena ja ennakoiden. Näin on ollut muun muassa kouluverkon ja päiväkotien osalta, joissa päätöksenteon lyhytnäköisyys on johtanut epävarmuuteen ja poukkoiluun.

Päiväkodit ja varhaiskasvatus eli perusturvaa arjessa

Olen useissa puheenvuoroissani korostanut päiväkotien ja varhaiskasvatuksen roolia paitsi lapsen kasvun ja kehityksen tukena, myös perheiden arjen turvana. Päiväkotien siirrot, yhdistämiset ja epävarmuus huolestuttavat syystä. Pienet lapset eivät ole sopeutettavia palikoita, jotka siirretään taulukosta toiseen. Pysyvät, turvalliset varhaiskasvatusympäristöt ovat investointi tulevaisuuteen.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarvitsee tekoja, ei juhlapuheita

Tasa-arvo ei saa jäädä juhlapuheiden tasolle. Olen nostanut esiin esimerkiksi päätöksenteon vaikutukset naisiin ja perheisiin sekä sen, miten palveluverkon muutokset voivat lisätä eriarvoisuutta eri asuinalueiden välillä. Lisäksi olen korostanut, että myös luottamushenkilötyössä on vielä tekemistä tasa-arvon toteutumisessa: kenen ääni kuuluu, ketkä saavat puhua rauhassa ja ketkä jäävät katveeseen.

Tämä valtuustokausi on ollut täynnä haasteita ja mahdollisuuksia. Olen pyrkinyt tuomaan esiin asukkaiden näkökulmia ja edistämään päätöksentekoa, joka perustuu avoimuuteen, asiantuntijatietoon ja yhteiseen hyvinvointiin. Työni kaupunginvaltuustossa ei enää jatku, sillä tässä vaiheessa asetin perheeni etusijalle sekä työelämässäni tapahtuvat muutokset. Aika näyttää, tulenko olemaan jatkossa mukana rakentamassa ja kehittämässä Lohjaa. Työni jatkuu asukkaiden hyväksi aluevaltuustossa.

Haluan kiittää lopuksi luottamushenkilökollegojani, joiden kanssa on yhteistyötä tehty asukkaiden hyväksi. Ennen kaikkea haluan kiittää sinua, joka luotit minuun ja tekemäni työhön.

Miksi tutkimme, jos emme toimi?

Mäntynummen koulurakennuksen ongelmat ovat olleet esillä vuosia. Niin kauan, että lapset ovat ehtineet kasvaa päiväkodista yläkouluun, altistuen jatkuvasti sisäilmaongelmiin ja rakenteellisiin riskeihin. Vuosien varrella on teetetty lukuisia tutkimuksia – kalliita sellaisia – jotka ovat toistuvasti osoittaneet kiinteistön sisäilman ja rakenteiden vakavat puutteet. Olemme saaneet kattavaa asiantuntijatietoa, mutta päätöksenteossa olemme juuttuneet epäröintiin. Kysyn: miksi tilaamme tutkimuksia, jos ne eivät johda konkreettisiin toimenpiteisiin?

Tämän tilanteen suurin uhri on Mäntynummi ja sen lapset. Päätöksenteon tehottomuus on johtanut siihen, että lapset ja henkilökunta joutuvat työskentelemään kiinteistössä, jonka tiedetään olevan haitallinen terveydelle. Kaikki eivät oireile, mutta kaikki altistuvat. Miksi olemme sallineet tämän jatkua näin pitkään?

Kokouksessa käsiteltiin Mäntynummen monitoimijatalon toteutussuunnitelmaa. Valitettavasti esityksessä oli jälleen yksi merkittävä haaste: päätösteksti ei ollut riittävän selkeä eikä yksiselitteinen. Ehdotus ”osittain uudisrakennuksena, mikäli uusimpia rakennusosia voidaan hyödyntää” jättää liikaa tulkinnanvaraa. Tämä voi johtaa epäjohdonmukaisuuksiin toteutuksessa ja siten lisäkustannuksiin tai ongelmiin.

Olisin mieluummin nähnyt teknisen lautakunnan alkuperäisen, asiantuntijoiden perusteleman esityksen suoraan osana valtuuston päätöstä. Se olisi linjannut yksiselitteisesti:

  1. Mäntynummen monitoimijatalo toteutetaan kokonaan uudisrakennuksena.
  2. Ei-käyttöön jäävät vanhat rakennukset, pois lukien liikuntasali, puretaan.
  3. Uudisrakennus suunnitellaan muuntojoustavaksi, jotta tiloja voidaan tulevaisuudessa laajentaa tai pienentää tarpeen mukaan.

Tämä olisi ollut selkeä ja johdonmukainen ratkaisu, joka perustuu asiantuntijatietoon ja takaa terveellisen, turvallisen ja kustannustehokkaan lopputuloksen.

Jos tekisin vastaesityksen, se perustuisi juuri tähän. Mutta en tehnyt vastaesitystä. Mäntynummi ja sen oppilaat ansaitsevat vihdoin päästä eteenpäin. Olemme viivyttäneet hanketta jo liian pitkään, ja nyt on tärkeintä saada toteutus liikkeelle.

Toivon kuitenkin, että jatkossa päätöksentekomme on selkeämpää ja nojaa johdonmukaisesti asiantuntijoiden suosituksiin. Emme voi sallia tilannetta, jossa tutkimuksia teetetään loputtomasti ilman, että ne johtavat todellisiin toimenpiteisiin. Päätösten on oltava niin selkeitä, että ne toteutuvat ilman viivästyksiä tai epäselvyyksiä.

Mäntynummen monitoimijatalo on tärkeä investointi, joka vaikuttaa lapsiemme terveyteen ja henkilökunnan työhyvinvointiin. Nyt on aika varmistaa, että tämä hanke viimein etenee ja tuottaa terveelliset, turvalliset ja tarkoituksenmukaiset tilat vuosikymmeniksi eteenpäin.

On aika mennä eteenpäin.

Puheenvuoroni kaupunginvaltuuston kokouksessa liittyen Mäntynummen monitoimijatalon toteutussuunnitelmaan:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat sekä kokousta seuraavat

Mäntynummen koulurakennuksen ongelmat ja mahdolliset ratkaisut ovat olleet pitkään esillä. Vuosia. Olemme teettäneet kalliita tutkimuksia, jotka ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet rakennuksen sisäilma- ja rakenteelliset ongelmat. Näistä tutkimuksista on saatu kattavaa asiantuntijatietoa, mutta silti päätöksentekomme tuntuu etenevän epäröiden, vaikka on asetettu työryhmiä ja käyty keskusteluja. Kysyn teiltä: miksi tilaamme tutkimuksia, jos ne eivät johda selkeisiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin?

Mäntynummi ja sen lapset on joutunut päätöksenteon tehottomuuden sivulliseksi uhriksi.

Tämän lisäksi tässä esityksessä on kuitenkin yksi merkittävä haaste. Päätösteksti ei ole riittävän selkeä eikä yksiselitteinen, vaan jättää liian paljon tulkinnanvaraa. Esimerkiksi ehdotus ”osittain uudisrakennuksena, mikäli uusimpia rakennusosia voidaan hyödyntää” on hämmentävä ja voi johtaa epäjohdonmukaisuuksiin toteutuksessa. Olisin mieluummin nähnyt, että teknisen lautakunnan ammattilaisten selkeä ja perusteltu esitys olisi suoraan tuotu osaksi valtuuston päätöstä – tekstinä, jonka ammattilaiset ovat analyysien ja tutkimusten perusteella nähneet parhaaksi.

Jos tekisin vastaesityksen, tekisin sen niin, että päätösteksti korjattaisiin vastaamaan teknisen lautakunnan alkuperäistä suositusta:

  1. Mäntynummen monitoimijatalo toteutetaan kokonaan uudisrakennuksena.
  2. Ei-käyttöön jäävät vanhat rakennukset, pois lukien liikuntasali, puretaan.
  3. Uudisrakennus suunnitellaan niin, että sen tiloja voidaan tulevaisuudessa laajentaa tai pienentää.

Tämä olisi selkeämpi ja johdonmukaisempi linjaus, joka perustuu asiantuntijatietoon ja takaa terveellisen, turvallisen ja kustannustehokkaan ratkaisun.

Mutta en tee vastaesitystä. Mäntynummi ja sen oppilaat ansaitsevat jo päästä eteenpäin. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että saamme hankkeen liikkeelle ja varmistamme sen toteutuksen sellaisena, joka palvelee kaupunkilaisia parhaalla mahdollisella tavalla. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että päätöksenteossamme hyödynnetään jatkossa selkeästi asiantuntijoiden suosituksia, eikä jätetä avainkysymyksiä avoimiksi tai tulkinnanvaraisiksi.

Arvoisat valtuutetut, meillä on mahdollisuus tehdä nyt vihdoin päätös, joka varmistaa terveelliset ja turvalliset tilat lapsille ja henkilökunnalle. Toivon, että tämä päätös vie Mäntynummen hankkeen viimein eteenpäin kohti toteutusta. Mennään eteenpäin.

Kiitos.

Luonnollisesti salin vasemmalta laidalta tuli laidallinen minulle puheenvuoroni jälkeen.