Kategoria-arkisto:Länsi-Uusimaa

Inhimillisellä politiikalla voidaan säästää 600 miljoonaa euroa vuodessa, muistutin jälleen hallitusta vajaaravitsemuksen seulonnasta

Puoliväliriihen kunniaksi lähetin muistutuksen tärkeästä ja tutkitusti vaikuttavasta asiasta sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusolle, hänen valtiosihteerilleen, valtiovarainministeri Riikka Purralle ja hänen valtiosihteerilleen sekä pääministeri Petteri Orpolle ja hänen valtiosihteereilleen.

Kyse on vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi ikääntyneiden hoitopolkua. Tätä ratkaisua on jo pitkään pidetty asiantuntijapiireissä sekä inhimillisesti että taloudellisesti erittäin järkevänä, eikä syyttä. Arvioiden mukaan vuotuiset säästöt voivat olla jopa yli 600 miljoonaa euroa ja samalla voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua ja tukea heidän kotona asumistaan.

Tämä ei ole vain mielipide tai toive, vaan tutkitusti vaikuttava ja kustannustehokas ratkaisu:

  • Vajaaravitsemuksen varhainen tunnistaminen ja hoito vähentävät hoidon tarvetta ja kustannuksia
  • Ne parantavat ikäihmisten toimintakykyä ja elämänlaatua
  • Ne mahdollistavat pidemmän kotona asumisen ja tukevat itsenäistä arkea

Kysyn jälleen hallitukselta: miksi tätä ratkaisua ei ole vielä laajasti otettu käyttöön?

Olen aiemmin toimittanut asiasta tietoa pariinkin otteeseen mm. pääministerille, valtiovarainministerille ja sotevaliokunnan puheenjohtajalle. Nyt asiasta on jätetty myös kirjallinen kysymys eduskunnassa (Antti Kaikkonen), mikä osoittaa, että aihe on päättäjiä kiinnostava ja ansaitsee huomiota myös hallituksen taholta.

Toimin aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa vajaaravitsemuksen seulontaa parhaillaan pilotoidaan ja se on otettu mukaan myös palvelustrategiaan. Olen edistänyt asiaa aktiivisesti sekä säästöpotentiaalin että inhimillisten hyötyjen näkökulmasta.

Aiheesta kirjoittamani mielipidekirjoitukset on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa sekä useissa paikallislehdissä. Viimeisin kirjoitukseni on toimitettu myös päättäjille sähköpostin liitteenä.

Odottaisin (todnäk turhaan), että puoliväliriihessä huomioitaisiin tämä konkreettinen ja vaikuttava toimenpide, joka ei heikennä palveluita vaan päinvastoin parantaa niitä ja tuo samalla merkittävää säästöä valtiolle.

Inhimillinen politiikka ei ole vain arvovalinta. Se on myös taloudellisesti viisasta.

Voit lukea sähköpostini alta:

Vuosittainen 600 miljoonan säästö: Vajaaravitsemuksen seulonta ja hoito on tutkittu, vaikuttava ja kustannustehokas ratkaisu ikääntyneiden hoitoon  

Hei, 

Olen jo pitkään tuonut esiin sekä hyvinvointialueilla että eduskunnalle, että vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon sisällyttäminen osaksi ikääntyneiden hoitopolkua on sekä tutkitusti vaikuttava että kustannustehokas toimenpide. Sen avulla voidaan asiantuntija-arvioiden mukaan saavuttaa jopa yli 600 miljoonan euron vuotuiset säästöt. 

Aiheesta on nyt jätetty myös kirjallinen kysymys eduskunnassa (Antti Kaikkonen), mikä osoittaa, että asia kiinnostaa päättäjiä ja ansaitsee laajempaa huomiota myös hallituksen suunnalta. 

Tutkimusnäytön mukaan vajaaravitsemuksen varhainen tunnistaminen ja hoito: 

  • vähentävät hoidon tarvetta ja kustannuksia 
  • parantavat merkittävästi ikäihmisten elämänlaatua 
  • tukevat ikäihmisten kotona asumista 

Kyseessä on siis ratkaisu, joka on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevä. 

Vuosi sitten toimitin asiasta tietoa valtiovarainministeri Riikka Purralle, hänen valtiosihteerilleen, pääministeri Petteri Orpolle sekä sotevaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiurulle. Toistaiseksi hallituksen toimenpiteissä ei kuitenkaan näy konkreettista etenemistä tämän vaikuttavan keinon hyödyntämisessä. Samaan aikaan keskusteluissa korostuvat säästöpaineet, vaikka juuri tämä toimenpide toisi säästöjä ilman palveluiden heikentämistä. 

Kysynkin: miksi vajaaravitsemuksen seulontaa ja hoitoa ei ole otettu laajemmin käyttöön osana ikääntyneiden hoitoa? 

Olisitteko halukkaita keskustelemaan asiasta tarkemmin? Olen mielelläni käytettävissänne lisätietoja varten. 

Toimin aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa tätä parhaillaan pilotoidaan ja se on otettu mukaan myös alueen palvelustrategiaan. Olen pyrkinyt edistämään asiaa alueella sekä säästöpotentiaalin että inhimillisten hyötyjen näkökulmasta. 

Aihetta koskevia kirjoituksiani on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja useissa paikallislehdissä. Viimeisin kirjoitukseni on ohessa tämän viestin lopussa. 

Toivon, että puoliväliriihessä huomioitaisiin tämä ratkaisu, joka tarjoaa aidosti vaikuttavan keinon tukea ikäihmisten hyvinvointia ja hillitä sote-menojen kasvua. 

Ystävällisin terveisin, 

Lotta Paakkunainen 

Asiantuntija, sosiopedagoginen tukityö 

Aluevaltuutettu (LUVN) 

Kun lapset puhuvat, meidän pitää kuunnella – Varttivaltuuston tärkeä viesti valtuustolle

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.4.2025 pidin oman puheenvuoron, kun käsittelimme Varttivaltuuston tekemää aloitetta. Kyseessä ei ollut mikä tahansa aloite, vaan sen olivat laatineet 5.–6.-luokkalaiset nuoret ja aiheena oli oppilashuollon palveluiden saatavuus. Toisin sanoen se, saavatko lapset ja nuoret apua silloin, kun he sitä tarvitsevat.

Tässä puheenvuoroni kokonaisuudessaan:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Haluan kiittää Varttivaltuustoa ja erityisesti 5.–6.-luokkalaisia nuoria tästä tärkeästä aloitteesta. He ovat nostaneet esiin erittäin ajankohtaisen ja huolestuttavan ilmiön eli sen, ettei oppilashuollon palveluja aina tavoiteta silloin, kun niitä tarvittaisiin.

Vaikka opiskeluhuoltopalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueen vastuulle, meillä kunnassa on yhä tärkeä rooli kuntalaistemme hyvinvoinnin edistämisessä ja lasten kohdalla myös erityinen vastuu. Se, että oppilailla on huoli palveluiden saatavuudesta, kertoo siitä, että viestit eivät aina kohtaa arjen todellisuutta. Meidän aikuisten tehtävä on ottaa tämä huoli vakavasti.

On hienoa, että opiskeluhuollon saavutettavuutta seurataan kyselyin ja että Lohjan sivistystoimi tekee yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa ohjausryhmien kautta. Tästä huolimatta on selvää, että nykyiset rakenteet eivät riitä varmistamaan palveluiden tavoitettavuutta kaikissa tilanteissa.

Siksi esitän, että tämä aloite saatetaan virallisesti tiedoksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalle, joka vastaa hyvinvointialueen strategisesta kehittämisestä ja yhteistyön valvonnasta. On tärkeää, että tämä lasten viesti ei jää vain paikalliseen käsittelyyn, vaan että se saavuttaa myös sen tahon, jolla on mahdollisuus vaikuttaa resurssien kohdentamiseen ja toiminnan kehittämiseen koko alueella.

Toivon, että tämä aloite toimii esimerkkinä siitä, kuinka lapset ja nuoret voivat osallistua aidosti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja että me aikuiset vastaamme siihen vastuullisesti ja toiminnallisesti.

Kiitos.

Miksi tämä puheenvuoro oli tärkeä?

Varttivaltuusto on lasten ja nuorten oma vaikuttamisen kanava ja juuri siksi sen viestit ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kun lapsi kertoo, että hän ei tiedä, mistä saa apua tai ettei apua ole saatavilla silloin kun sitä tarvitaan, se ei ole pieni asia. Se on hälytysmerkki.

On totta, että oppilashuollon järjestäminen kuuluu nyt hyvinvointialueille. Mutta lasten arki rakentuu kunnissa, eli kouluissa, iltapäiväkerhoissa, liikuntaharrastuksissa, perheiden arjessa. Meillä on edelleen vastuu katsoa kokonaisuutta ja välittää viestit sinne, missä asioihin voidaan vaikuttaa.

Siksi toin kokouksessa esiin tarpeen viedä tämä aloite eteenpäin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalle. Se on paikka, jossa alueen palveluiden kehittämistä ohjataan ja jossa voidaan arvioida, miten resursseja ja toimintamalleja voidaan parantaa.

Lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi

Toivon, että tämä aloite ja sen käsittely ovat myös esimerkki siitä, miten aidosti voimme lisätä lasten ja nuorten osallisuutta päätöksenteossa. Heillä ei ole äänioikeutta vaaleissa, mutta heillä on oikeus tulla kuulluiksi. Meidän tehtävämme on varmistaa, että tämä oikeus toteutuu. Ei vain juhlapuheissa, vaan käytännön toimissa.

Kun lapset puhuvat, meidän pitää kuunnella. Ja sen jälkeen toimia.

Ennakkoarviointi on silta parempaan päätöksentekoon

Pidin kaupunginvaltuuston kokouksessa ryhmämme puheenvuoron Lohjan kaupungin vaikutusten ennakkoarvioinnin käsikirjan käyttöönotosta. Tämä puheenvuoro oli minulle tärkeä, koska kyse ei ole vain hallinnollisesta mallista tai yhdestä dokumentista, vaan kyse on tavasta, jolla suhtaudumme päätöksenteon seurauksiin ja kuntalaisten hyvinvointiin.

Puhuin valtuustossa näin:

”Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut kokousta seuraavat,
Päätöksiä valmistellessa ja tehdessä on tärkeää pysähtyä miettimään, mihin kaikkeen päätös lopulta vaikuttaa. Päätösten vaikutusten ennakkoarviointi on siihen erinomainen työkalu. Se auttaa meitä tarkastelemaan päätösten vaikutuksia laaja-alaisesti, kuntalaisten hyvinvointiin, talouteen, ympäristöön, palveluihin ja erityisesti niihin ihmisryhmiin, jotka eivät aina muuten tule riittävästi huomioiduiksi.”

Olen iloinen siitä, että Lohjalla on nyt oma EVA-malli ja sen tueksi laadittu käsikirja. Ne eivät ole pelkkiä paperituotteita, vaan mahdollisuus muuttaa toimintakulttuuria. Näiden avulla voimme tehdä tietoon pohjautuvia, oikeudenmukaisempia ja avoimempia päätöksiä.

Ymmärrän hyvin sen kritiikin, että tämä työ olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Itse muistan elävästi vuoden 2015 kouluverkkopäätökset, jolloin lapsivaikutusten arvioinnin tarpeesta kyllä puhuttiin, mutta meillä ei vielä ollut kunnollisia välineitä tai vakiintunutta tapaa arvioida päätösten vaikutuksia lapsiin. Nyt tilanne on toinen. Nyt meillä on välineet ja vastuu.

Erityiskiitokseni haluan osoittaa Maarit Lindmanille, jonka asiantuntemus ja sinnikkyys ovat olleet ratkaisevia lapsivaikutusten arvioinnin edistämisessä Lohjalla. Hän on myös pitänyt huolta siitä, että luottamushenkilöt ovat päässeet ymmärtämään arviointien merkityksen ja yhteyden lapsiystävällisen kunnan tavoitteisiin.

Olen itse saanut olla mukana Lapsiystävällinen kunta -koordinaatiotyöryhmässä, jossa tätä työtä on tehty suurella sydämellä. Työryhmässä on ollut mukana viranhaltijoita, nuorisovaltuusto, LOKOVA ry:n edustaja sekä luottamushenkilöitä. Tämä moninäkökulmaisuus on ollut vahvuus, ja keskustelut ovat olleet aidosti rakentavia. Olen vaikuttunut ryhmän motivaatiosta ja halusta edistää lasten ja nuorten osallisuutta Lohjalla.

Kiitos myös Sanna Kie Kettuselle ja Johanna Repolalle panoksesta tämän mallin eteen. Ilman sitoutunutta valmistelua ei synny hyviä työkaluja – eikä niiden käyttö arjessa onnistu ilman jatkuvaa tukea ja muistutusta siitä, miksi tällä on väliä.

Lopuksi halusin valtuustossa nostaa esiin erään ilmiön, josta puhutaan liian usein vain kabineteissa:

”Lohjalla on toisinaan ikävä vastakkainasettelun tunnelma – maaseudun, reuna-alueiden ja kaupungin välillä. Luottamushenkilötyössäkin se näkyy ja täällä valtuuston puhujapöntöstäkin se kuuluu toisinaan puheissa. Se on kuluttavaa ja turhaa. Meillä on yhteinen Lohja ja tämä malli on yksi tapa rakentaa siltoja sen sijaan, että kaivamme juopia.”

Kun arvioimme vaikutuksia monipuolisesti ja avoimesti, voimme nähdä toistemme näkökulmat paremmin. Silloin on helpompi löytää yhteisiä ratkaisuja, sellaisia, jotka eivät erottele vaan yhdistävät.

Uuden valtuuston ja viranhaltijoiden vastuulle jää nyt huolehtia siitä, että EVA ei jää pelkäksi paperiksi. Se tulee juurruttaa osaksi päätöksentekoa, niin että se näkyy arjessa ja tuntuu selkäytimessä asti.

Meidän tehtävämme on rakentaa siltoja ja tämä käsikirja on siihen erinomainen työkalu.

Voit katsoa puheenvuoroni tästä:

Ikääntyneen toimintakykyyn tukea vajaaravitsemuksen hoidosta – säästöä hyvinvointialueille 600 milj. euroa vuodessa

Kirjoitin jälleen mielipidekirjoituksen ikääntyvän vajaaravitsemuksen seulonnan ja hoidon ottamisesta osaksi ikääntyneiden hoitopolkua tärkeydestä.

Ikääntyvän väestön toimintakyvyn ja itsenäisen elämän tukeminen on paitsi inhimillisesti tärkeää myös yhteiskunnallisesti järkevää. Kun ikäihmisten elämänlaatu pysyy hyvänä ja kotona asuminen mahdollistuu pidempään, helpottuu samalla myös omaishoitajien arki ja kevenee hyvinvointialueiden palvelujärjestelmän kuormitus.

Usein toimintakykyä tukevasta työstä nousee esiin liikunta – eikä syyttä. Mutta aivan liian harvoin puhutaan sen rinnalla ravitsemuksesta, joka on toinen keskeinen peruspilari ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä.

Yksi yleinen ja vaarallinen harhaluulo on se, että tahaton laihtuminen kuuluisi ikääntymiseen. Näin ei kuitenkaan ole. Ikääntyessä lihasmassan ja kehonpainon säilyminen on äärimmäisen tärkeää, jotta arjessa jaksaminen ja kotona asuminen ovat mahdollisia. Hyvä ravitsemus on välttämätön edellytys lihaskunnon ylläpitämiselle, eikä tätä tule unohtaa.

Vajaaravitsemuksen seulonta ja siihen puuttuminen ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavia toimia. Aktiivisella ravitsemushoidolla voidaan muun muassa vähentää infektioita, nopeuttaa haavojen paranemista, ennaltaehkäistä lääketieteellisiä komplikaatioita, lyhentää sairaalassaoloaikoja ja vähentää sairaalaan palaamisen riskiä. Näin voidaan tukea ikäihmisten omaa toimintakykyä ja säästää samalla huomattavia summia yhteiskunnan varoja.

Esimerkiksi runsaasti energiaa ja proteiinia sisältävillä täydennysravintovalmisteilla voidaan tukea vajaaravitsemuksessa tai sen riskissä olevia. Vajaaravitsemus on nopea tunnistaa terveydenhuollossa, ja ohjaamalla oikeaan hoitoon voidaan saavuttaa huomattavaa hyötyä. Arvioiden mukaan hyvinvointialueiden muihin tehtäviin voitaisiin säästää jopa 600 miljoonaa euroa vuositasolla (Alanne ym. 2019).

Aihe on saanut vihdoin myös valtakunnallista huomiota. Kansanedustaja Antti Kaikkonen teki ravitsemuksen merkityksestä ikääntyneille kirjallisen kysymyksen eduskunnassa ja syystä. Ikääntyminen on edessä meillä kaikilla. Toimitaan sen puolesta, että ikäihmisillä on edellytykset hyvään ja arvokkaaseen elämään nyt.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni Suomenmaasta: https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-ikaantyneen-toimintakykyyn-tukea-vajaaravitsemuksen-hoidosta-saasto-hyvinvointialueille-600-miljoonaa-euroa-vuodessa/

ja Länsi-Uusimaasta (maksumuuri): https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8455201

Nuoren arvo

Kirjoitin lyhyen mielipidekirjoituksen, mutta aiheesta voisi kirjoittaa loputtomasti

Nuorten palveluista ja pahoinvoinnista voisi kirjoittaa loputtomasti. Tällä kertaa tiivistin ajatukseni mielipidekirjoitukseen, joka on julkaistu Suomenmaassa ja Länsi-Uusimaassa otsikolla

”Minkä arvoinen nuori on?”

Kirjoituksessa nostan esiin huoleni siitä, miten nuorisopsykiatrian poliklinikalle ei saa aikoja ja itsetuhoinen nuori voi joutua odottamaan lähetteen kanssa jopa 5–8 kuukautta. Omaishoidon tukea 0–17-vuotiaille kiristettiin maaliskuussa, kun aluehallitus käveli aluevaltuuston päätöksen yli, jättäen monet perheet ilman elintärkeää tukea. Samalla hallitus leikkaa lisää lastensuojelusta.

Meille on puhuttu vuosia ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta, mutta silti leikkurit osuvat aina ensin niihin palveluihin, jotka näitä periaatteita tukisivat. Kuinka kauan voimme tehdä tällaisia päätöksiä? Me ryöväämme lastemme ja nuortemme tulevaisuuden ja samalla omamme.

Väestömme ikääntyy ja lapsimäärät vähenevät, mutta juuri siksi meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa, mutta minkä arvoinen yksi lapsi tai nuori on?

Lapsiin ja nuoriin panostaminen ei ole menoerä, vaan investointi, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt olisi jo vihdoin aika kääntää suunta.

Voit lukea mielipidekirjoitukseni kokonaan 10.4. Suomenmaasta https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-minka-arvoinen-nuori-on/

ja 11.4 julkaistusta Länsi-Uusimaasta.

Se, mistä olen tyytyväinen ja toivon muuttavan paljon, on että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lasten ja nuorten terapiatakuu tulee voimaan 1.5.2025. Sen myötä alle 23-vuotiaat pääsevät mielenterveyspalveluihin viimeistään 28 vuorokauden kuluessa tarpeen toteamisesta. Tavoitteena on turvata yhdenvertainen pääsy psykososiaaliseen hoitoon tai lyhytpsykoterapiaan. Alue on valmistautunut uudistukseen kouluttamalla ammattilaisia hoitomenetelmien käyttöön.

Vierailu Lohjan Klubitalolla – Miksi aluevaalit ovat tärkeät?

Sain kutsun vierailla Lohjan Klubitalolla kertomassa aluevaaleista – mistä hyvinvointialueilla päätetään, miten päätöksiä tehdään ja miksi äänestäminen on tärkeää. Tilaisuuden aluksi esittelin itseni ja kerroin omasta taustastani, siitä työstä, jota olen jo tehnyt aluevaltuustossa sekä siitä, miten haluaisin jatkaa työtäni alueen palveluiden parantamiseksi.

Keskustelu oli vilkasta ja kysymyksiä tuli monipuolisesti eri aiheista. Kävimme läpi, miten päätöksenteko hyvinvointialueella toimii: aluevaltuusto päättää strategisista linjauksista ja talousarviosta, mutta aluehallitus ja virkajohto tekevät päätökset palveluverkosta ja monista ihmisille tärkeistä asioista – usein jopa ohittaen aluevaltuuston päätökset. Lautakunnat eivät käytännössä tee päätöksiä, lukuun ottamatta tulevaisuus- ja kehittämislautakuntaa, joka vastaa järjestöavustuksista. Keskusta on esittänyt muutosta tähän niin, että valtaa siirrettäisiin enemmän aluevaltuustolle ja lautakunnille.

Luonnollisesti nostin esiin myös Lohjan Klubitalolle merkittävän päätöksen, joka tehtiin tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa järjestöavustuksista. Pohjaesityksenä oli, ettei Lohjan Klubitalolle myönnettäisi heidän hakemaansa 5000 euroa, vaikka summa on heidän toiminnalleen elintärkeä. Tein kokouksessa vastaesityksen, että Klubitalolle myönnetään kyseinen summa. Tällaisessa päätöksenteossa on aina esitettävä, mistä raha otetaan, joten ehdotin, että vastaavanlaista toimintaa harjoittavalta järjestöltä, joka oli hakenut 100 000 euroa ja oli saamassa koko summan, vähennettäisiin 5000 euroa. Asiasta äänestettiin, ja vastaesitykseni voitti selvin numeroin 12–1.

Keskustassa olemme vastustaneet leikkauksia lastensuojeluun ja omaishoitoon sekä vastustaneet palvelujen heikentämistä ja lakkautuksia. Aluevaalit eivät ole vain hallinnollisia vaaleja, vaan niillä päätetään suoraan siitä, miten ihmisten hyvinvointipalvelut toteutetaan. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, millaiset arvot ja linjaukset ohjaavat hyvinvointialueen toimintaa.

Oli ilo huomata, kuinka aktiivista ja keskustelevaa väkeä Klubitalolla oli! Toivottavasti osasin vastata kysymyksiin riittävän kattavasti. Kiitos kutsusta ja antoisasta keskustelusta – demokratia toimii parhaiten, kun jokainen osallistuu!