Paakkunainen Nummen ehdokas eduskuntavaaleihin 2023

Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen vuosikokouksessa käytiin sääntömääräisten pykälien lisäksi vilkasta keskustelua kunnallisista teemoista, uuden kaupunginjohtajan valinnasta, koululaisten iltapäivätoiminnasta ja koulukyydeistä, tarkastuslautakunnasta ja hyvinvointialueen ajankohtaisista asioista, kuten hyvinvointialuejohtajan valintaprosessista.  

Vuosikokous päätti myös esittää Lotta Paakkunaista ehdokkaaksi vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Lotta Paakkunainen on toiminut laajasti vapaaehtoistoimissa, alueen ja lähidemokratian kehittämisessä sekä eri kunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 2013. Tällä hetkellä hänen merkittävimmät luottamustehtävänsä on kaupunginvaltuuston jäsenyys, kaupunginhallituksen varajäsenyys sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varajäsenyys ja kehittämis- ja tulevaisuuslautakunnan jäsenyys. Hän toimii myös Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön puheenjohtajana.

Paakkunaisella on laaja työkokemustausta erilaisista aloista, terveydenhuollon ja kaupallisen sektorin sekä järjestömaailman saroilta. Toimiessaan kyläasiamiehenä Paakkunainen on toiminut kylien ja alueiden toimijoiden tukijana ja toimien kehittäjänä. Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen mielestä juuri nyt olisi erityisen tärkeää saada eduskuntaan henkilö, jolla on vankka kokemus eri toimintasektoreista, asukkaiden osallistamisesta, aluekehittämisestä sekä hyvinvoinnin tukemisesta.

Lotta Paakkunainen on erinomainen verkostoituja, jolla on aitoa paloa vaikuttaa ja herkkä kuulemisen taito,  sanoo Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Alanne.  

Paakkunaisesta Lohja ja koko Uusimaa saa asiantuntevan, siltoja rakentavan ja osallistavan päätöksentekijän, jolla on sekä paikallistuntemusta että näkemystä koko Uudenmaan kehittämisestä. Paakkunainen on sinnikkäästi edistänyt alueen asioita, erityisesti hyvinvoinnin saralla.  

Ehdokasvalinnat vahvistaa Keskustan Uudenmaan piirin yleiskokous myöhemmin vuoden 2022 aikana.

Aluevaltuuston kokous 29.3.2022

Osallistuin toistamiseen Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston kokoukseen varsinaisen valtuutetun ollessa estyneenä. Kokous pidettiin jälleen Espoossa, Dipolissa.

Olin hyvissä ajoin paikalla ja keskustelin vihreiden aluevaltuutetun Markus Myllyniemen kanssa. Hän oli tehnyt aloitteen seniorineuvolatoiminnasta. Allekirjoitin mielelläni aloitteen.

Pidimme ryhmäkokouksen ennen varsinaista kokousta ja hilpeyttä herätti ryhmähuoneen koko. Huoneen nimi oli puhelinkoppi ja koko oli kyllä sitä luokkaa.

Varsinaisessa kokouksessa esityslistalla olevat asiat eivät juuri keskustelua herättäneet, sillä päätettävänä oli rutiininomaisia ja lainmukaisia siirtoasioita. Saimme muutosjohtajalta ajankohtaisesityksen hyvinvointialueen valmisteluun.

Muutosjohtaja toi esille, että palvelujen turvallisen siirron keskeiset riskit ovat muutamat toteutuneet, kuten rahoitusta myönnetty liian vähän (Vuoden -22 valmistelurahoituksessa edelleen vajetta 38,5 miljoonaa euroa), ICT-järjestelmähankkeet eivät toteudu aikataulussa sekä liian monet samaan aikaan tapahtuvat muutokset aiheuttavat ennakoimattomia ja kertautuvia häiriöitä.

Kokouksia tullaan pitämään tulevassa sekä lähi- että etäkokouksina ja esimerkiksi seuraavat kokoukset tulevat olemaan Kirkkonummella ja Hangossa. Mielestäni on tärkeää, että valtuusto jalkautuu ja näkee muutakin kuin omat seudut, koko Länsi-Uudenmaan laajuuden ja erityisyyden.

Kokouskäytännöistä valtuustoaloitteiden esittelemättömyyttä pidän erikoisena ja vähän hämmentävänä sitä. Käsitellessä luonnollisesti niistä keskustellaan, mutta niitä jätettäessä niistä ei ole mitään tietoa kenelläkään, sillä aloitteita ei lähetetä kenellekään etukäteen, niitä ei lueta kokouksessa, edes otsikkotasolla. Aloitteet kiertävät salissa kokouksen ollessa käynnissä, eivätkä näin ollen kaikki valtuutetut edes näe aloitteita. Aloitteet pitäisi pystyä lukemaan ja kokouksen ollessa käynnissä itse haluaisin keskittyä kokoukseen. Tässä kokouksessa oli jätetty viisi aloitetta, joista näin kaksi ja toisen näin siksi, että olin etuajassa kokouspaikalla.

Omassa ryhmässä meillä oli puhetta myös siitä, onko tarpeellista heti tässä alussa jättää aloitteita, sillä alueen rakentamisessa on suuri työ ja asioista vastaavia virkamiehiä ei välttämättä vielä edes ole.

Seuraava kokous on huhtikuussa ja sen kokouksen esityslista on todennäköisesti pidempi.

Keskustan aluevaltuustoryhmän puheenjohtajan näkemys ensi kokouksesta – kuule

Sain haastateltavakseni keskustan aluevaltuustoryhmän puheenjohtajan Eerikki Viljasen.

Hyvinvointialueiden aluevaltuustot ovat nyt maaliskuun alussa aloitelleet kauttaan ja niin aloitti myös Länsi-Uudenmaan aluevaltuustokin ja kysyin Eerikiltä perinteisen urheilutoimittajan peruskysymyksen: miltä nyt tuntuu?

Kuule Eerikin haastattelu:

Ensimmäinen aluevaltuustokokous

Eilen oli ensimmäinen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustokokous. Ensimmäisenä varavaltuutettuna sain hälytyksen erään varsinaisen valtuutettumme sairastuttua.

Mielestäni ensimmäisen varavaltuutetun tehtävä on olla valmiina, jos kutsu kävisi. Tarkoittaen siis, että kalenterissa on aina kokoukset merkittynä ja esityslistaan ja materiaaliin tutustuttu ja valtuustoryhmän keskusteluihin osallistuttu. Ryhmän sihteerinä keskusteluihin osallistuminen on luonnollisesti jatkuvaa. Meidän ryhmällämme on erittäin hyvä ryhmähenki ja käymme paljon keskusteluja kokousten välilläkin. Ensimmäiseen valtuustokokousta edeltävään ryhmäkokoukseenkin pystyi osallistumaan lähes jokainen ryhmään kuuluva.

Kokous pidettiin Dipolissa ja puitteet olivatkin tilanteen historiallisuuteen sopivat.

Pitää kyllä sanoa, että Lohja voitti tarjoilut 6-0

Varsinainen valtuustokokous sujui hyvin, toisaalta ihmettelin kokouksen levottomuutta. Moni nousi paikaltaan esimerkiksi vastatakseen puheluun, tai haetaan kahvia/vesipulloa kesken toisten puheenvuorojen. Varmasti on ollut hyviä syitä.

Ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin hallintosääntöä, jonka aikana käytettiinkin eniten puheenvuoroja. Muutamia muutoksia tehtiin, mutta pääsääntöisesti yksimielisesti hyväksyttiin hallintosäännön ensimmäinen luonnos. Hallintosääntöön palataan vielä kesäkuussa ja marraskuussa, jolloin tarkastellaan vielä mm. toimielinten toimivaltaa.

Hallintosäännöstä käytiin yksi äänestys ja se koski ryhmärahaa. Ryhmäraha oli jo puolueiden välillä neuvoteltu syksyllä ja siitä oli käyty jo silloin kovia keskusteluja. Sitä ei ole tarkoitettu esim. vaalirahoitukseen, vaan ryhmien hyvinvointialuetyöhön ja sen työn tukemiseen ja kehittämiseen. Ryhmärahan käyttöä toivottavasti tullaan valvomaan tarkkaan.

Päätös tehtiin myös hyvinvointijohtajan viran perustamisesta, johon hallitus paneutuukin nyt ensimmäisenä. Aikataulu on tiukka, kesäkuun valtuustokokouksessa olisi tarkoitus valita henkilö tähän tehtävään.

Toimielinpaikoista oli käyty jo neuvottelut ja paikkajaot päätettiinkin nyt yksimielisesti. Minä sain merkittävän lautakuntapaikan tulevaisuus- ja kehittämislautakunnassa. Tälle lautakunnalle kuuluu mm. terveyden ja hyvinvoinnin edistämistehtävät.

Kuvassa Lotta Paakkunainen, Eerikki Viljanen ja Marjut Frantsi-Lankia

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 26.2.2022: Psykiatrinen hoito ei ole lainvaatimassa minimitasossa

Kirjoitin tällä kertaa Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani psykiatrisesta hoidosta ja hoitotakuusta.

Nuoria on psykiatrisessa jonossa enemmän kuin koskaan. Nuorisopsykiatrian poliklinikoiden viesti on karu: potilaita on paljon, ja määrä vain kasvaa. Osa suurista sairaanhoitopiireistä sanoo koronapandemian lisänneen nuorten masennus- ja ahdistuneisuusoireilua entisestään. (yle: https://yle.fi/uutiset/3-11899434)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan noin joka viides nuori kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja tällä hetkellä noin joka kymmenes uusimaalainen nuori on nuorisopsykiatrian potilaana.

Olen tehnyt valtuustoaloitteet erityislasten palvelujen parantamiseksi (19.5.2021) https://lottapaakkunainen.com/2021/05/20/valtuustoaloite-erityislasten-palvelujen-parantamiseksi-19-5-2021/ sekä jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa (11.12.2019) https://lottapaakkunainen.com/2019/12/11/valtuustoaloite-jokaiselle-lohjan-koulualueelle-palkataan-psykiatrian-sairaanhoitaja-osaksi-kouluterveydenhuoltoa/ mm. yllämainituista syistä. Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat ennaltaehkäisevää tukea ja oireiden tunnistamista.

Kirjoittajavieras-kolumnini:

Psykiatrinen hoito ei ole lainvaatimassa minimitasossa 

Hoitotakuu tarkoittaa, että potilaalle on taattu oikeus päästä kiireettömään hoitoon laissa annetun määräajan kuluessa. Psykiatrinen hoito kuuluu hoitotakuun piirin. Hoitotakuu ei koske potilaan akuuttia vaivaa, sillä kiireellistä hoitoa tulee saada välittömästi. Psykiatrisessa hoidossa potilas saa kiireellistä hoitoa käytännössä vain psykoosin ja itsemurhavaaran perusteella.   

Hoitotakuun mukaan lähetteestä kolmessa viikossa tulisi saada aika erikoissairaanhoitoon. Psykiatrisen hoidon tapauksessa tämä voi kestää aikuisilla vuoden ja jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arvioita tai tutkimuksia, on ne lain mukaan tehtävä kolmessa kuukaudessa lähetteen saapumisesta. Erikoissairaanhoito tulee aloittaa kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista. Psykiatrista hoitoa kaipaavan on siis yleensä odotettava kuukausia ennen varsinaisen hoidon aloittamista. 

Nuorten psykiatrinen hoito on pahoin ruuhkautunut, hoitoon tai tutkimuksiin pääsyä voi joutua odottamaan kuukausia. Yhdeksi keinoksi nuorten kasvavaan mielenterveyshätään on pohdittu lyhytterapiaa. Koulujen opiskeluhuollon antama lyhytterapia voi lievittää nuorten masennusta. Tämä ilmeni HUS:n, Espoon kaupungin ja THL:n yhteisessä tutkimuksessa (2015). Kokeilu tuotti hyviä tuloksia lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Tutkimuksesta on jo tovi ja asia on edelleen puhumisen tasolla.  

Johtopäätökseni tänään on, että maailma on tehty terveille ja vahvoille, kriisittömille ja ikuisesti eläville. Lapsi/nuori: Älä siis traumaudu esim. koulukiusaamisesta, älä sairastu psyykkisesti ja herranen aika, jos sattuu olemaan perintötekijät sillä tavalla vinossa, että oireilusi johtuukin neuropsykiatrisesta haasteesta, niin älä. Voi olla onnesta kiinni, tunnistetaanko neuropsykiatrinen oireilusi ajoissa saadaksesi diagnoosia ja oikea-aikaista apua ja kuntoutusta, joka auttaisi sinua ja läheisiäsi ymmärtämään. Lastensuojelusta voit saada apua, joka sekään ei ole oikea taho, sillä heilläkään ei ole keinoja auttaa, paitsi sijoittamalla lapsi/nuori laitokseen. 

Maaliskuussa on ensimmäiset aluevaltuustojen kokoukset.  Saatetaan psykiatrinen hoito Suomessa edes lain vaatimalle minimitasolle. Nähdään lapset ja nuoret. Nähdään hätä! Nähdään mielenterveys- ja päihdesairaat sairaina, jotka tarvitsevat apua, mieluiten nopeasti. Nähdään kokonaisuus. Ei tehdä heillä politiikkaa, varsinkaan talouspolitiikkaa. 

Kirjoittaja on äiti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varavaltuutettu 

Huutolaisten perintö

Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.

Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.

Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin. (lähde wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus)

mm. Jouko Halmekoski on tutkinut huutolaisuutta ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huutolaisuus on painunut Suomessa unohduksiin, sillä useat sen kokeneet ovat hävenneet puhua huutolaisuudesta. (lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset)

Pienen huutolaislapsen elämään mahtui sekä iloa että surua. Ankara kohtelu, hellyyden puute ja häpeä oli usein huutolaislapsen osa. Oli paljon tuurista kiinni minkälaiseen kotiin lapsi ostettiin, toisinaan kävi onni ja ostettu lapsi sai töiden ohella käydä myös koulua.

Olen huutolaislasten lapsenlapsi ja koen, että huutolaisuuden varjo eli vahvana omassa lapsuudessani ja näkyy edelleen elämässäni. Huutolaisten tuntema häpeä, juurettomuus ja hellyyden puute siirtyy vaivihkaa arkeen ja vaikuttaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Me huutolaisten perilliset kannamme edelleen huutolaisuudesta jälkeä, taakkaa tietämättämme perintönä.

Häpeä menneestä ja omasta itsestä on vaikuttanut siihen, että ei haluta puhua menneestä, padotaan sisään ja siitä on saattanut koitua mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vaikeuksia sopeutua arkeen ja sen haasteisiin.

Hellyyden puute on vaikuttanut siihen, kuinka osoittaa hellyyttä omia lapsiaan kohtaan ja siirtää tätä perintöä eteenpäin. Hellyyden puute vaikuttaa myös vahvasti siihen, kuinka arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja muut.

Juurettomuus vaikuttaa itsevarmuuteen, tunteeseen, ettei kuulu mihinkään

Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa ja minä rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia, kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.

Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.

Suomi on pyytänyt anteeksi monia asioita monelta taholta (hienoa!) ja esitänkin hartaan toiveeni siitä, että Suomi vihdoin pyytäisi anteeksi myös huutolaisilta ja heidän jälkeläisiltään. Eikö olisi jo aika?

Toisaalta samalla mietin, onko vielä liian aikaista, ajatellen sitä, mitä tällä hetkellä lastensuojelusta uutisoidaan. Esimerkkinä Iltalehden artikkeli lastensuojelulaitosten pääomasijoittajien toiminnasta:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ea289fcd-0fba-4f08-ac31-96732e219245

Ajatellen toisaalta myös sitä, miten eri tavalla voidaan ajatella ratkaisuista: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b5361d9-dfd3-4ca0-9af5-07499351a78a

Politiikan ja poliitikkojen arvot ovat aivan liian kaukana toisistaan, että löytäisimme ratkaisuja edes hyvinvointialueita kehittäessä. Lapset ja nuoret ovat kärsijoinä. Edelleen.

Aiemmin huutolaisuudesta kirjoittamaani: