Kategoria-arkisto:tasa-arvo

Translain uudistus ja mitä siitä (ainakin) puuttuu

Nykyinen translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Translain uudistuksen on arvioitu esiteltävän viikolla 34 (22.8. alkava viikko). Uudistusta valmisteltaessa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti raportissaan (31.1.2020) vaihtoehtoja translakiuudistuksen toteuttamiseksi. Raportin mukaan nykyinen oikeustila altistaa transsukupuoliset ja muunsukupuoliset henkilöt syrjinnälle ja muille oikeudenloukkauksille, erityisesti yksityisyyden loukkauksille. Lisäksi työryhmä arvioi raportissaan alaikäisten transihmisten tilannetta. Työryhmä huomautti, ettei nykyinen hallitusohjelmakirjaus tunnista työryhmän havaitsemia haasteita alaikäisten yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Työryhmä esitti vaihtoehtona, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi olla mahdollista 15 vuotta täyttäneille.

Kansallinen lapsistrategia toteutti lapsille ja nuorille kyselyn yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Translasten ja -nuorten perheet ry:n kanssa. Kyselyä on valmisteltiin yhdessä Seta ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Trans ry:n ja Trasek ry:n kanssa. Kysely suunnattiin erityisesti 13-18 -vuotiaille nuorille, jotka ovat sukupuoliltaan moninaisia.

Uudistuksessa on tarkoitus säätää kokonaan uusi laki sukupuolen vahvistamisesta. Laissa säädettäisiin siitä, miten väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolensa voi muuttaa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään eli omaa kokemusta sukupuolestaan. Kuten nykyään, sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille.

Vaikka nuoria on ns. kuultu, silti valmistellussa laissa edelleen esitetään, että sukupuolen vahvistaminen olisi mahdollista vain täysi-ikäisille. Hallituksen tulisikin arvioida uudelleen alaikäisten asema lakiuudistuksessa. Sukupuolen vahvistamisen lykkääntyminen jopa vuosilla heikentää transnuorten hyvinvointia huomattavasti. Mahdollisuus saada oikean sukupuolen mukaiset henkilöpaperit viivytyksettä helpottaisi lukuisten transnuorten elämää, vähentäisi syrjintää ja parantaisi nuorten hyvinvointia. Sukupuolen vahvistaminen alaikäisenä on mahdollista muun muassa Norjassa, Irlannissa ja Maltalla. Uusi nimilaki on jo vahvistanut alaikäisten oikeuksia, sillä 15-vuotiaasta alkaen etunimen voi muuttaa toisen sukupuolen mukaiseksi. Sukupuolen vahvistamista koskevan lain olisi luontevaa olla linjassa tämän kanssa.

Transnuori joutuu käymään suhteellisen perusteellisen tutkimuksen ennen varsinaisiin tutkimuksiin pääsyä. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla käydään läpi nuoren mielialaa, keskustellaan ja arvioidaan, määrätään lääkitystä mielialaan ja esitetään terapiassa käymistä. Tämä kaikki sukupuolipoliklinikan vaatimuksesta. Nuorisopoliklinikalla voidaan kirjoittaa näiden jälkeen lähete tutkimuksiin. Lähetettä ei tietenkään ole pakko hyväksyä transpolilla.

Nuori on jo käynyt kovan kamppailun itsensä kanssa, potee huonommuutta, mieliala on usein huonompi kuin ikätovereillaan ja läheisille kertominen on vakava kriisin ja kasvamisen paikka, kaikille osapuolille.

Nuori kokee myös muita vahvoja tunteita, kuten esimerkiksi pettymyksen tunteet nuorisopoliklinikalla, kun on käynyt vaaditulla hoito- ja arviointijaksolla saadakseen lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle, odottamista, itsensä selittämistä uudestaan ja uudestaan. Pelkoa hylkäämisestä. Pelkoa lähetteen hylkäämisestä, pelkoa siitä, että häntä ei hyväksytä, hänen itsensä vuoksi.

Itsensä hyväksymisessä on mennyt kauan, ja kun on sinut itsensä kanssa, kamppailua siitä, että hänet hyväksytään.

Yhteiskunta ja kouluelämä on hyvin sukupuolittunutta, esimerkiksi vielä tänä päivänä joissain kouluissa jopa bussijonot on määritelty tyttö-poikajaoitteluilla (ihan oikeasti).

Henkilöllisyystodistukset, asuntohakemukset, tukihakemukset, kaikki kyselyt, lomakkeet, you name it, kaikissa kysytään sukupuolta.

Miksi sukupuolen ilmoittaminen on niin vakavaa toisille? Nyt tarkoitan nimenomaan cis-enemmistöä. Miksi se heille on tärkeää, miten joku toinen ilmoittaa oman sukupuolensa? Miksi vastustaa sitä, että toinen saa ilmoittaa sukupuolensa? Miksi se, että jollekin on tärkeää kertoa olevansa mies/nainen, kun vihdoin on sinut itsensä kanssa, on uhka heille, joille sukupuoli on aina ollut. Miksi on tärkeää vastustaa vapautta ja oikeutta olla itsensä ja kertoa se? Miksi on tärkeää vastustaa ihmisen minuutta ja hyvinvoinnin parantamista?

Miksi on tärkeää, että translain uudistus etenee ja että siinä oikeasti otetaan alaikäiset huomioon:

Etuja, joita sukupuolen juridisesta korjaamisesta on sitä tarvitseville alaikäisille:

  • lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti
  • lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti
  • lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa
  • lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä väheneevät ja hyvinvointi lisääntyy.

Sukupuolen oikeudellisessa vahvistamisessa on alaikäisten kohdalla kyse ihmisoikeuksista. YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta tulkitaan siten, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla on myös oikeus saada oma oikeudellinen sukupuolensa vahvistettua.

Nyt on myös tärkeää huomioida, että Translain kokonaisuudistus ei tarkoita sukupuolen korjaamiseen liittyvän kirurgian vaatimista alaikäisille.

Tärkeä huomio myös on, että vaikka puhumme kauniisti väestöpohjaisesta rintasyöpäseulonnasta, on trans- ja muunsukupuolisten henkilöiden osallistuminen jäänyt paitsioon. Meneillään oleva translain uudistaminen on erinomainen paikka edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Kansainvälisen arvion mukaan trans- ja muunsukupuoliseksi identifioituvien osuus maailman väestöstä on 0,1–2 prosentin välillä (Goodman ym. 2019). Suomessa lähetteiden määrä sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on 15 vuodessa lähes 20-kertaistunut. Eli asia koskee yhä kasvavaa osuutta väestöstä. Nykyinen käytäntö jättää siis transmiehet, eli sukupuoltaan mieheksi korjanneet, ilman tärkeää seulontaa, vaikka he yhä voivat sairastua kohdunkaula- tai rintasyöpään. Seulontaa tulisi tarjota ihmisten elinten ja niihin liittyvän syöpäriskin eikä juridisen sukupuolen perusteella (Sterling 2020).

Lähteet:

https://www.syopajarjestot.fi/ajankohtaista/blogit/syopaseulontoja-on-tarkeaa-tarjota-myos-transtaustaisille/

Sukupuolen juridinen vahvistaminen
https://www.keskustaopiskelijat.fi/keskustaopiskelijat-mukana-vaatimassa-translain-kokonaisuudistusta/

https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/translain-uudistamisessa-kuullaan-lasten-ja-nuorten-nakemyksia

Alaikäisten tutkimukset ja hoito

Naisten steriloinnista Suomessa ja puolison lupa

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös kumota Roe vs. Wade-päätös on kirvoittanut Suomessakin keskustelua abortista ja sitä myötä myös steriloinnista.

Väite, jota näkee paljon on, että Suomessakaan sterilisaatiota ei nainen saa ilman puolisonsa lupaa/suostumusta. Tämähän ei aivan yksiselitteisesti pidä paikkansa.

Luin keskusteluja hetken ja kovia väitteitä ja muistelin omaa steriloimiskokemusta. Olen siis kokenut kuuden raskauden, viiden synnytyksen, yhden keskenmenon ja yhden lapsen menetyksen. Steriloimiskeskustelua meillä oli käyty jo jonkin aikaa, synnytykset ovat olleet kovin vaikeita, erilaiset ehkäisykeinot kokeiltu, mikään ei tuntunut sopivan keholleni ja viimeisimmän raskauden aikana alkoi ajatus siitä, että nyt on aika kasvattaa lapsia, ei enää lukumäärää, oli hyvin vahvana.

Olin ilmoittanut jo äitiyspoliklinikkakäynneillä, että haluan steriloinnin synnytyksen jälkeen. Ennen sterilointia kävimme lääkärin, kätilön ja hoitajan kanssa keskustelua, ne kyllä olivat lyhyitä, sillä lain kirjain ja oma pohdintani oli hyvin selkeä. Missään vaiheessa puolisoltani ei ns. kysytty lupaa. Keskusteluissa ilmaisin, että olemme puolisoni kanssa keskustelleet asiasta.

Steriloimislaki on suhteellisen vanha ja olisi kokonaisuutta ajatellen hyvä uudistaa sitä. Se onkin jo eri ja pitkä keskustelu.

Eli palataan naisten steriloimiseen ja lupaan puolisolta:

Lain ensimmäinen pykälä sisältää mm.

Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;

2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;

3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

Pykälässä kolme:

Mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisolleen varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus saapua 1 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen, ja aviopuolisoille on tällöin, milloin siihen katsotaan olevan syytä, selvitettävä, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, kumman steriloiminen 1 §:n säännökset huomioon ottaen on tarkoituksenmukaisempaa, ja annettava tarvittaessa tilaisuus vielä harkita, kumpi heistä pyytää steriloimista.

Tässä on siis kyse siitä, että molemmat puolisot tietävät, mistä steriloinnissa on kyse ja siitä, että voivat vielä keskustella kumpi sterilisaation tekee. Ei siitä, että mies päättää naisen kehosta.

Laissa on painotettu enemmän lääkärien oikeutta päättää steriloinnista kuin puolison.

Voit tutustua koko steriloimislakiin tästä linkistä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283

Vastenmielistä ja sopimatonta

Seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta ei ole ikinä helppo puhua. Uhrin kokema häpeä ja syyllisyyden tunne ovat isoina esteinä puhumiselle. Nämä tunteet johtuvat hyvin pitkälle vanhasta asennemaailmastamme. Asennemaailmassamme, jossa on edelleen vallalla vähättely, uhrien syyllistäminen ja uhrin todistetaakka, jopa alaikäisten lasten ollessa kyseessä.

Jos uhri uskaltautuu puhumaan kokemastaan ehkä vuosienkin päästä, joutuu usein vastaamaan vähätteleviin ja syyllistäviin kysymyksiin, kuten ”miksi et puhunut aiemmin”, ”miksi puhut nyt”, ”mikä on agendasi”, saatetaan väittää jopa valehtelijaksi. Uskotaan mieluiten tekijää, joka kiistää koko asian, tuo esille väittämiä, kyseenalaistaa lapsen/nuoren/uhrin motiivit ja puhuu suostumuksesta. ”kyllä se halusi loppujen lopuksi, flirttaili mulle ja tuli mun luo ihan itse, vapaaehtoisesti.”

Meidän tulisi luoda turvallinen ympäristö kaikille.

Twitter-keskustelu tänä päivänä on täynnä naisvihaa ja miesvihaa. Wille Rydmanin tapauksessa on suoraan sanoen oksettavaa nähdä varsinkin naisten kommentteja, joissa LAPSIA syytetään valehtelusta ja joissa väitetään 16 vuotiaan tietävän tarkkaan mitä on tekemässä, sysätään vastuuta aikuistelta lapselle. AIKUINEN on aina vastuussa. Ahdistelija tekee väärin. Ei uhri. On puhuttu myös ”molemmista osapuolista”. Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia.

Sanon tämän uudestaan: Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia. Aikuinen on aina vastuussa.

Kokoomuslainen Ossi Mäntylahti pohti Rydmanin tapausta tuoreeltaan ja on tehnyt suhteellisen napakan ja mahdollisesti myös objektiiviseksikin nähtävän taulukon. Olen taulukosta muutamasta kohdasta eri mieltä, kuten kohdasta ”17 vuotiaalle tarjottu kaksi lasia viiniä on irrelevanttia”. Ihan en näe, että se olisi irrelevanttia: 17 vuotias on alaikäinen, jolle aikuinen mies ei tarjoa kahta lasia viiniä. Se on laitonta, mutta myös moraalisesti väärin.

Huom: Alle 18-vuotiaat ovat vielä lapsia (Lastensuojelulaki, 6 § (30.12.2019/1489).

Mäntylahti myös toteaa, että ”Koko tänä aikana en ole itse koskaan kuullut väitteitä siitä, että Wille Rydman olisi yleisesti toiminut asiattomasti naisia kohtaan. Kysyin tätä samaa asiaa myös 2 000 hengen oikeistoyhteisöltä ja ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole tullut esiin kertomaan, että asia olisi ollut yleisessä tiedossa.”

Niin. Miten se voi yllättää, että miestä ei ole varoiteltu, tai että miehen korviin ei tällainen ole mennyt? Miehiä yleensä EI tarvitse näistä asioista ja teoista varoitella. Veikkaisin myös, että kysyttäessä ”tiesitkö, että tämä ja tämä tyyppi tekee tällaista”, on aika raskauttavaa vastata, ”kyllä tiesin, mutta en puhunut kenellekään mitään”, siitä saattaa joutua vastaamaan lisäkysymyksiin ja mutakuopan pohja katoaa.

Lisäksi se, että joku mies tahi nainen ei ole kuullut varoituksia tai ei ole ahdisteltu, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Tai se, että käyttäytyy myös asiallisesti ei tarkoita sitä, että kumoaisi jotenkin asiattoman käytöksen. Voit lukea alta linkistä Mäntylahden pohdinnan:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ossimantylahti/wille-rydman-suomen-johnny-depp-vai-harvey-weinstein/ (spoileri: ei ole Johnny Depp)

Kokoomuksella heidän mukaansa on muuten käytössä code of conduct (eettiset ohjeistukset), joka on puoluekokouksessa 2020 esitetty aloite ja puoluehallituksen puoltama aloite. Nettisivuiltaan sitä ei löydy, eikä löydy muuten häirintäyhteyshenkilöäkään. Kokoomusnuorilla sitä vastoin on selkeä code of conduct ja anonyymi palautelomake. Hyvä nuoret! (code of conduct loppuu sanoihin: yleinen hätänumero 112)

https://www.kokoomusnuoret.fi/kokoomusnuorten-code-of-conduct/

Tarkastelin muutaman muunkin puolueen häirintähuoneentaulut tai muut vastaavat ohjeistukset häirintään.

  • Vihreillä vastaava on yhdenvertaisuusohjelma, jota ei heidän nettisivuiltaan ainakaan helposti löydy. Eikä löydy häirintäyhteyshenkilön nimeä.
  • Vasemmistoliitolla on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä, joita puolueessa on jo toteutettu ja tullaan vielä toteuttamaan lisääkin. Suunnitelma sisältää mm. turvallisen tilan ohjeistuksen.
https://vasemmisto.fi/mikko-koikkalainen-kaikilla-on-oikeus-tuntea-olonsa-turvalliseksi-osallistuessaan-jarjestotoimintaan/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=mikko-koikkalainen-kaikilla-on-oikeus-tuntea-olonsa-turvalliseksi-osallistuessaan-jarjestotoimintaan
  • Keskustalla on häirintähuoneentaulu ja selkeästi nimetyt häirintäyhteyshenkilöt. Keskustalaisena kiinnitän huomiota siihen, että ohjeistus on hyvä ja selkeä, mutta seksuaaliseen häirintään ja turvalliseen tilaan siinä ei ihan suorasanaisesti puututa.
Järjestöaineisto

Tästä Rydmanin asiasta (kuten hyvin usein tällaisissa vaikeissa ja ikävissä asioissa) keskustellessa käännetään mielellään huomio epäoleellisiin, kuten toimittajan työskentelytapaan, julkituonnin ajoitukseen tai kyseenalaistetaan todistajien tai asianosaisten (jopa lasten) uskottavuutta. Tai pyydetään poliisilta uutta tutkintaa, väistetään omaa vastuuta.

Ja teille, jotka nurisevat ajoituksesta: ihanko oikeasti? Milloin lasten hyväksikäytöstä tulisi puhua? Eduskuntavaalien jälkeen? Silloin, kun sopii epäillylle ja puoluekavereille?

Aikuisten vastuulla on toimia nuoren kehitystä kunnioittavasti, eikä yrittää hyötyä nuoren nähdyksi tulemisen tarpeesta tai kokeilunhalusta. Piste.

Keskustan puoluekokouksessa ei yllätyksiä – vai oliko?

Puoluekokouksessa valittiin puolueelle johto seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Annika Saarikko jatkaa Keskustan puheenjohtajana. Hän voitti lauantain vaalissa vastaehdokkaansa Paavo Väyrysen äänin 1341-151. Yhteensä annetuista 1517 äänistä tyhjiä oli 25.

Keskustan varapuheenjohtajiksi valittiin Riikka Pakarinen, Petri Honkonen ja Markus Lohi. Ehdolla oli myös mm. keskustanuorten Aleksi Sandroos, joka saikin kunnioitettavan äänimäärän, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Onneksi Aleksilla on aikaa, veikkaan, että ei kauaa mene, kun häntä kuullaan johdossa.

Riikka Pirkkalainen jatkaa Keskustan puoluesihteerinä. Vastaehdokkaita ei Pirkkalaisella tälläkään kertaan ollut. Riikka on tehnyt erinomaista työtä puoluesihteerinä.

Puoluekokoukseen on jätetty 294 aloitetta. Aloitteista kuuluisin taitaa olla Hirvensalmen kunnallisjärjestön aloite ”Oikeenlaista kemiaa maaseudun poikamiehille”. Aloite tuntuu seksistiseltä ja naisia esineellistävältä. Puoluekokouksen vastaus on vähintäänkin samaa ja olen yllättynyt, että naisia ja tasa-arvon puolestapuhujia täynnä oleva vastaustyöryhmä vastaa yhtyvänsä aloitteeseen, mutta vastaukseen on saatu lisättyä toimivat internetyhteydet.

Julkisuudessa ei juuri ole nostettu muita aloitteita esille. Ylläoleva aloite sai kyllä huomiota, mutta muita aloitteita ei ole nostettu esiin. Kuten vaikkapa esimerkiksi Lohjan kunnallisjärjestön aloite: Vajaaravitsemuksen seulonta ja ravitsemushoidon sisällyttäminen ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun (voit lukea aloitteen tästä), tai Keskustan Latvan paikallisyhdistyksen aloite: Nuorten työikäisten muistisairaiden huomioiminen hoivapalveluissa tai lukuisia muita hyviä aloitteita, jotka tähtäävät hyvinvoinnin paranemiseen.

Huomiotta on jäänyt myös erinomainen aloite Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuorilta: Turvallisemman tilan periaatteet keskustan tapahtumiin. Tämä aloite tosin voisi olla laajempikin, koskien kaikkea toimintaa. Aloitteessa nostetaan huoli turvallisesta tilasta. He vaativat aloitteessaan Keskustalle ohjeet turvallisen tilan periaatteesta. Nämä sisältäisivät ohjeet yleiseen käyttäytymiseen ja toisten ihmisten kohtaamiseen sekä kunnioittamiseen. Periaatteissa pitää olla selkeät linjat pilkkaamisen ja syrjinnän estämiseen sekä siihen, miten yhdenvertaisuutta edistetään, annetaan tilaa kaikille osallistua keskusteluun sekä turvallinen tila, jossa kaikilla on mahdollisuus oppia ja pyytää myös huonoa käytöstään anteeksi. Turvallisemman tilan periaatteet voitaisiin laatia puolueelle esimerkiksi Suomen YK-liiton ohjeiden pohjalta. He peräänkuuluttavat sitä, että emme saisi Keskustassa vaientaa jo yhteiskunnassa vaiennettujen ääntä tai unohtaa aatesisarten ja -veljien oikeutta fyysiseen ja psyykkiseen koske-
mattomuuteen. Olemme entistä vahvempi ja luotettavampi puolue, kun emme häiritse tai kiusaa toisiamme.

Niin, tälle aloitteelle olisin toivonut enemmän huomiota. Tosin keskustallahan on (kuten muillakin puolueilla) häirintähuoneentaulu (kuinkahan moni sen on lukenut?), mutta tämä aloite voisi tuoda uutta potkua ja näkökulmaa sekä muistutuksen tärkeään aiheeseen.

Olen tiedustellut mihin puoluekokouksen aloitteet johtavat. No eipä varsinaisesta mihinkään. Aloite ei velvoita mihinkään puoluekokousta eikä toimijoita. Niistä voi kuulemma saada ideoita ja niitä voi käyttää paikallisessa toiminnassa ja muodostaa toimintalinjoja. Tässä olisi selkeä kehittämisen paikka. Aloitteiden merkityksen tulisi olla suurempi ja niiten tulisi johtaa toimenpiteisiin puolueen toiminnassa. Se voisi olla myös yksi tärkeä osa kannatuksen nousuun. Keskustalaiset itse mielellään puhuvat keskustasta kansanliikkeenä ja osallistavana puolueena. Noh, jos aloitteet eivät johda mihinkään, mikä on se näkyvä osa osallistamisesta ja kuulemisesta tai kansanliikkeestä? Aloitteiden oikea huomoiminen ja toimenpiteen toisivat jäsenille oikean kokemuksen siitä, että Keskusta edistää jäsenille tärkeää politiikkaa ja että he pystyvät vaikuttamaan puolueen linjaan.

Puoluekokous jatkuu vielä sunnuntain, jolloin keskustelemme vielä lisää aloitteista. Hyviä keskusteluja odotellessa.

Kaupunginhallituksen kokouksessa esitys uudelleenvalmisteluun

Kaupunginhallituksen kokouksessa 23.5.2022 oli käsittelyssä mm. Vahingonkorvausvaatimus Keskinäinen Kiinteistö Oy Sammatin Sateenkaari/Oikaisuvaatimus, Tilapäisen suojelun direktiiviin perustuvan Kuntamallin käyttöönotto sekä Jäsenen valinta Alueiden johtokuntaan.

Tällä kertaa käsittelyjärjestys oli sellainen, että esteellisten sijaiset, varalla olleet jäsenet pääsivät heti kokoukseen, eikä ollut tarvetta odottaa kuutta tuntia, kuten minä istuin edellisellä kerralla, kun saman asian tiimoilta oltiin kokoustamassa. Toivottavasti tästä tuli nyt pysyvä käytäntö. Käsittelimme Vahingonkorvausvaatimus Keskinäinen Kiinteistö Oy Sammatin Sateenkaari/Oikaisuvaatimusta ja koska olin sitä mieltä, että vieläkään meillä ei ole tarpeeksi tietoa, asian kokonaisuus ei ole hallinnassa, tein esityksen uudelleenvalmistelusta. Esitykselläni puolustan kuntalaisten oikeutta ja avoimuutta sekä päättäjien oikeutta avoimeen päätöksentekoon sekä tiedonsaantiin. Mielestäni puolustin hallituksen oikeutta tarpeelliseen tietoon.

Esitykseni:

Kaupunginhallitus päättää, että asia palautetaan uudelleen valmisteluun. Liitetiedostoista puuttuvat mm. neuvottelumuistiot 25.1.2022, eduskunnan oikeusasiamiehen ja kuntaliiton lausunnot. Lausunnot olisi syytä käsitellä kaupunginhallituksessa erikseen. Nykyiselle kaupunginhallitukselle pitää esitellä kaikki asiaan liittyvät aikaisemmat vaiheet ja tehdyt päätökset ja toimenpiteet. Sen jälkeen, kun kaupunginhallituksella on kaikki tarvittavat tiedot, on parempi valmius päättää oikaisuvaatimuksesta, joka saattaa päätyä oikeuskäsittelyyn.

Esitykseni uudelleenvalmistelusta hävisi 2-11.

Mitä ilmeisimmin muut tietävät enemmän kuin minä ja esityslistoilla eikä esityslistan liitteinä tarvitse olla kaikkea asiaan liittyvää tietoa.

Tilapäisen suojelun direktiiviin perustuvan Kuntamallin käyttöönotto-pykälässä nostin esiin, että toivottavasti tekstissä mainittu ”ensisijaisesti” ei voi tarkoittaa sitä, että vain Lohjalla tällä hetkellä olevat 77 ukrainalaista pakolaista otetaan tilapäisen suojelun piiriin, vaan että otetaan se 250 ja jos on tarvetta, otetaan enemmän. Tästä kukaan ei käyttänyt puheenvuoroa vastaan.

Jäsenen valinta Alueiden johtokuntaan pykälästä olin jo etukäteen ollut viranhaltijaan ja hallituksen puheenjohtajaan yhteydessä, sillä päätösesityksessä oli päivämäärävirhe ja henkilövaihdosten myötä uusi Meidän Lohjan valtuustoryhmän edustajan valinta puuttui. Olin etukäteen yhteydessä, jotta kokouksessa ei tarvitsisi käyttää puheenvuoroa ja jotta viranhaltijat voisivat esittää muutoksen ja kokous tämän suhteen olisi sujuva. Koska olen vain varajäsen, en saa hallituksen välisiä sähköposteja tai muita tietoja, joten minulta oli mennyt ohi se, että muutoksia tehtiin yhteydenottoni jälkeen. Oma moka tässä asiassa oli se, että koska tunnen niin hyvin Lähidemokratian ja hallintosäännön sen pykälän, luotin muistiini ja vänkäsin tarkistamatta aluetoimikuntien edustajien kauden pituudesta. Palautus maanpinnalle siis tässä asiassa. Ikinä ei saa olla liian varma jostain asiasta, varsinkaan juuri tällaisesta, jonka tuntee juurta jaksain ja jota on itse ollut kehittämässä. Leuka rintaan, lukulasit päähän ja nöyryyttä peliin.

Paakkunainen Nummen ehdokas eduskuntavaaleihin 2023

Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen vuosikokouksessa käytiin sääntömääräisten pykälien lisäksi vilkasta keskustelua kunnallisista teemoista, uuden kaupunginjohtajan valinnasta, koululaisten iltapäivätoiminnasta ja koulukyydeistä, tarkastuslautakunnasta ja hyvinvointialueen ajankohtaisista asioista, kuten hyvinvointialuejohtajan valintaprosessista.  

Vuosikokous päätti myös esittää Lotta Paakkunaista ehdokkaaksi vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Lotta Paakkunainen on toiminut laajasti vapaaehtoistoimissa, alueen ja lähidemokratian kehittämisessä sekä eri kunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 2013. Tällä hetkellä hänen merkittävimmät luottamustehtävänsä on kaupunginvaltuuston jäsenyys, kaupunginhallituksen varajäsenyys sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varajäsenyys ja kehittämis- ja tulevaisuuslautakunnan jäsenyys. Hän toimii myös Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön puheenjohtajana.

Paakkunaisella on laaja työkokemustausta erilaisista aloista, terveydenhuollon ja kaupallisen sektorin sekä järjestömaailman saroilta. Toimiessaan kyläasiamiehenä Paakkunainen on toiminut kylien ja alueiden toimijoiden tukijana ja toimien kehittäjänä. Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen mielestä juuri nyt olisi erityisen tärkeää saada eduskuntaan henkilö, jolla on vankka kokemus eri toimintasektoreista, asukkaiden osallistamisesta, aluekehittämisestä sekä hyvinvoinnin tukemisesta.

Lotta Paakkunainen on erinomainen verkostoituja, jolla on aitoa paloa vaikuttaa ja herkkä kuulemisen taito,  sanoo Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Alanne.  

Paakkunaisesta Lohja ja koko Uusimaa saa asiantuntevan, siltoja rakentavan ja osallistavan päätöksentekijän, jolla on sekä paikallistuntemusta että näkemystä koko Uudenmaan kehittämisestä. Paakkunainen on sinnikkäästi edistänyt alueen asioita, erityisesti hyvinvoinnin saralla.  

Ehdokasvalinnat vahvistaa Keskustan Uudenmaan piirin yleiskokous myöhemmin vuoden 2022 aikana.