Kategoria-arkisto:vanhemmuus

Aborttioikeus on ihmisoikeus, ei paluuta 1950-luvulle

Aborttioikeus ei ole mielipidekysymys. Se on ihmisoikeus, jonka toteutuminen vaikuttaa suoraan naisten terveyteen, itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvoon. Silti yhä uudelleen joudumme puolustamaan oikeutta päättää omasta kehosta myös Suomessa, jossa kansanedustaja ja entinen sisäministeri, lääkäri Päivi Räsänen (KD), esittää näkemyksiä, jotka vievät keskustelua vuosikymmeniä taaksepäin.

Päivi Räsänen on verrannut aborttia ”vauvansurmaksi”. Hänen puheensa ovat paitsi loukkaavia, myös vaarallisia. Ne rakentavat häpeän ja pelon ilmapiiriä aiheesta, josta tulisi voida puhua avoimesti, empaattisesti ja lääketieteelliseen tietoon nojaten. On häpeällistä, että tällaisia puheenvuoroja esittää nainen, jolla on lääkärin koulutus ja vieläpä puolueen edustajana, joka istuu hallituksessa.

On syytä kysyä: haluaako Kristillisdemokraatit todella viedä Suomen takaisin 1950-luvulle?

Vuoden 1950 aborttilaki säädettiin aikana, jolloin se vastasi silloista lääkärikunnan tarvetta. Se salli abortin vain, jos sikiö oli vakavasti vammainen, jos raskaana oleva oli alle 16-vuotias, tai jos raskaus vaaransi naisen hengen tai terveyden. Naisen oma tahto ei riittänyt perusteeksi. Laki ei tunnistanut naista itsenäisenä toimijana, jolla olisi oikeus päättää kehostaan. Tätäkö aikaa Kristillisdemokraatit peräänkuuluttavat?

Abortti ei ole kevyt päätös. Se on usein vaikea, henkilökohtainen ja syvällinen valinta, johon johtavat monisyiset syyt, kuten taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset tai muut henkilökohtaiset. Siksi sen on aina oltava raskaana olevan oma päätös. Piste. Raskaana olevan kehoa ja elämää koskevat ratkaisut kuuluvat vain hänelle itselleen, eivät uskonnollisille liikkeille, poliitikoille tai konservatiivisille puolueille.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan turvallinen abortti on olennainen osa naisten terveydenhuoltoa. Kun aborttioikeuksia kavennetaan tai kielletään, lisääntyvät laittomat ja vaaralliset toimenpiteet, naisten kuolleisuus ja kärsimys. Tätä osoittavat kiistatta kokemukset esimerkiksi Yhdysvalloista ja Puolasta. Aborttikielto ei vähennä aborttien määrää, se vain tekee niistä hengenvaarallisia.

Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta perustuu siihen, että jokaisella on vapaus elää omannäköistään elämää ja tehdä omaan kehoonsa liittyvät päätökset ilman ulkopuolista pakkoa tai häpeää. Aborttioikeuden puolustaminen on osa tätä suurempaa kamppailua: naisten oikeuksien, ihmisarvon ja terveyden puolustamista.

Meillä ei ole varaa vaieta silloin, kun ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan. Eikä varsinkaan silloin, kun niitä kyseenalaistaa vallankäytön ytimessä oleva, lääkäriksi kouluttautunut päättäjä.

Lapsiystävällinen Lohja on sydämen ja rakenteiden asia

Lapsiystävällisyys voi tarkoittaa monia eri asioita: läsnäoloa arjessa, turvallisia aikuisia, leikin mahdollisuutta, osallisuutta tai tasa-arvoisia palveluita. Jokaisella meistä on oma tulkintamme siitä, mitä lapsiystävällisyys tarkoittaa. Kuntien hallinnollisessa työssä Unicef on määritellyt lapsiystävällisyyden konkreettiseksi ja tavoitteelliseksi kokonaisuudeksi, joka pohjautuu lapsen oikeuksiin. Tähän määrittelyyn voit tutustua Unicefin lapsen oikeuksien teemapaketeissa.

Lohja sai Unicefin lapsiystävällinen kunta -statuksen jo useita vuosia sitten. Tämän tunnustuksen myötä jokaisesta lautakunnasta nimettiin lapsiasiainhenkilö, jonka tehtävänä oli varmistaa, että päätöksiä tehtäessä huomioitiin myös lasten näkökulma. Lapsiasiainhenkilöiden toiminta jäi kuitenkin vain yhden valtuustokauden mittaiseksi, sillä viime kaudella heitä ei enää nimetty.

Olen saanut kunnian toimia luottamushenkilöedustajana lapsiystävällinen kunta -työryhmässä koko sen ajan, kun tätä työtä Lohjalla on tehty. Olen nähnyt, kuinka vahvalla sitoutumisella ja pitkäjänteisellä kehittämisellä on rakennettu toimintatapoja, jotka nostavat lasten hyvinvoinnin keskiöön, ei vain sanoissa vaan myös päätöksenteossa ja rakenteissa. Olen myös pyrkinyt jakamaan ajankohtaista tietoa työstä omalle valtuustoryhmälleni, jotta ymmärrys työn merkityksestä kasvaisi laajemmin.

Koko viime valtuustokauden ajan olen puhunut siitä, kuinka tärkeää olisi palauttaa lapsiasiainhenkilöt lautakuntiin. Tämä olisi tärkeä askel työn vakiinnuttamisessa ja signaali siitä, että lapsinäkökulma otetaan tosissaan osaksi kaikkea päätöksentekoa. Uskon vahvasti, että luottamushenkilöiden tuki on tässä työssä ratkaisevan tärkeää. Viranhaltijat tekevät suuren työn, usein muun työnsä ohessa, jotta Lohja voisi olla kunta, joka aidosti huomioi lasten oikeudet ja hyvinvoinnin.

Erinomaisena esimerkkinä lapsen oikeuksien huomioimisesta voidaan nostaa esiin Lohjan Varttivaltuusto, jolla on oikeus tehdä omia aloitteita suoraan kaupunginvaltuustolle. Tämä on konkreettinen osoitus siitä, että lasten osallisuutta ei vain puhuta, vaan myös toteutetaan. Lasten ääni kuuluu päätöksenteossa ja se otetaan vakavasti.

Lapsiystävällisen kunnan työtä on Lohjalla tehty yhdessä. On ollut erityisen merkityksellistä, että myös koordinaatiotyöryhmän johto on ollut läsnä ja mukana nuorisovaltuuston ja varttivaltuuston järjestämissä tapahtumissa. Ei vain edustamassa, vaan aidosti tukemassa ja kuulemassa lapsia ja nuoria.

Itse olen toteuttanut tätä työtä kaupunginvaltuustossa tehden lukuisia valtuustoaloitteita, joista suurin osa liittyy lasten ja nuorten hyvinvointiin. Viimeisimpiä aloitteitani ovat muun muassa koulunuorisotyöntekijöiden palkkaaminen, kouluvalmentajien palkkaamisen selvittäminen sekä Ankkuritoiminnan jatkuvuuden turvaamisen selvittäminen. Näissä kaikissa on kyse lasten ja nuorten hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja siitä, että apu ja tuki ovat saatavilla ajoissa ja oikeassa muodossa.

Muutama esimerkki työstäni lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöryhmäläisenä ja kaupunginvaltuutettuna

PäivämääräTapahtuma
15.3.2023Valtuustoaloite: Kouluvalmentajien palkkaamisen selvittäminen peruskouluihin – tuki oppimista ja hyvinvointia arjessa (lottapaakkunainen.com)
19.6.2024Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa: Korostus kouluvalmentajien roolista tukiverkostossa ja koulunuorisotyön resursoinnin kysymys
9.10.2024Valtuustoaloite: Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistaminen peruskoulualueilla – pysyvää tukea nuorille
20.11.2024Puheenvuoro talousarviosta: Kolmen koulunuorisotyöntekijän määrärahan puolesta ja liikkumisen tärkeyden korostus Pusulassa
22.1.2025Valtuustoaloite: Ankkuritoiminnan turvaaminen – moniammatillisen tuen jatkuminen nuorille
13.5.2025Paneelikeskustelu: ”Nuorten ääni kuuluu” – kannustus nuorille rohkeaan vaikuttamiseen

Yhteenveto

  • Kouluvalmentajat & koulunuorisotyö ovat läpi ajanjakson olleet keskiössä ja olenkin jatkuvasti ajanut niiden selvittämistä ja resursointia.
  • Ankkuritoiminta vahvistaa moniammatillista tukea nuorille kriittisissä vaiheissa.
  • Nuorten osallisuus on näkyvästi esillä: korostin nuorten äänen kuulemista ja oikeutta vaikuttaa.

Luopuessani kunnallisista luottamustehtävistäni jään kaipaamaan juuri tätä työtä. Työtä, jossa sydän ja rakenteet kulkevat käsi kädessä ja jossa lapset todella lasketaan mukaan.

Lämmin kiitos koko upealle työryhmälle. On ollut ilo ja kunnia olla osa tätä tärkeää ja vaikuttavaa työtä.

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa, mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

Omaishoito jää usein hyvinvointikertomuksissa taka-alalle, vaikka se on monelle perheelle ja yhteiskunnalle ratkaisevan tärkeä hoivan muoto. Länsi-Uudenmaan hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman 2024 perusteella:

Omaishoito hyvinvointikertomuksessa: mitä puuttuu ja miksi se on huolestuttavaa?

1. Tietojen niukkuus ja puutteellinen raportointi

Hyvinvointikertomuksessa omaishoito mainitaan vain sivulauseissa, eikä siitä ole lainkaan:

  • tarkkoja tilastotietoja (esim. omaishoitajien määrä, iäkkäiden omaishoitajien osuus, jaksamiseen liittyviä kyselytuloksia)
  • arvioita kuormittavuudesta, jaksamisesta tai tuen riittävyydestä
  • tietoa omaishoidon tukimuotojen käytöstä eri kunnissa (esim. vapaat, valmennus, vertaistuki)

Tämä läpinäkyvyyden puute on vakava puute tiedolla johtamisen kannalta. Ilman dataa ei ole vaikuttavaa politiikkaa.

2. Toiminta hajanaista ja reaktiivista

Raportista saa vaikutelman, että omaishoitoa tuetaan epäsuorasti muiden toimintojen kautta, kuten:

  • kuntouttavan päivätoiminnan, kohtaamispaikkojen tai viestintätoimien kautta
  • mutta omaishoito ei ole oma priorisoitu kokonaisuus, vaikka se vaikuttaa suoraan sekä omaishoitajan että hoidettavan hyvinvointiin ja terveyteen

Omaishoito ei ole vain palvelu, vaan hoivan järjestämisen muoto, joka vaatii johdonmukaista tukea ja seurantaa.

3. Hyvinvointi näkymättömissä

Omaishoitajien hyvinvointi on pitkälti näkymätön teema:

  • Missään ei arvioida omaishoitajien mielenterveyttä, työssäkäynnin ja hoivan yhdistämisen kuormaa, eikä
  • ole mainintaa omaishoitajien osallisuudesta kehittämistyöhön tai palvelujen suunnitteluun

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että omaishoitajat kantavat suuren osan arjen hoivavastuusta, erityisesti iäkkäiden ja muistisairaiden kohdalla.

🔴 Keskeiset huolenaiheet yhteenvetona

HuolenaiheMiksi vakava
Tiedon puute omaishoidostaEi voida johtaa, seurata tai kehittää vaikuttavasti
Omaishoitoa ei käsitellä kokonaisuutenaTukitoimet hajanaisia ja epätasaisia
Omaishoitajien jaksaminen ja hyvinvointi puuttuvatRiski hoitosuhteen katkeamiseen ja hoivan kriisiytymiseen
Osallisuus puuttuuKokemustieto ja käytännön näkökulmat jäävät hyödyntämättä

Mitä pitäisi tehdä?

  1. Raportointi kuntoon: Omaishoito tarvitsee oman osionsa hyvinvointikertomukseen: tiedot määrästä, profiilista, jaksamisesta ja palveluiden käytöstä.
  2. Jaksamisen mittarit mukaan: Kyselyt omaishoitajien kuormituksesta ja hyvinvoinnista vakituiseksi osaksi seurantaa.
  3. Omaishoitajien osallisuus: Kehittämistyöhön mukaan omaishoitajia ja heidän järjestöjään. Kokemustieto on korvaamatonta.
  4. Kunnat näkyväksi: Eri kuntien käytännöt tuen, vapaan ja ohjauksen osalta on koottava ja arvioitava, jotta epätasa-arvo voidaan purkaa.
  5. Resurssit riittäviksi: Pelkkä viestintä ei riitä. Tarvitaan konkreettisia investointeja tukimuotoihin, valmennuksiin ja vapaan järjestämiseen.

Omaishoito ei ole vain hoitoratkaisu, vaan se on elämänmuoto, joka vaikuttaa hoitajan hyvinvointiin, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin ja terveyteen. Jos tätä hyvinvointia ei tueta systemaattisesti, riskinä on uupuminen, kriisiytyminen ja suuremmat kustannukset julkiselle sektorille.

Jos puhumme hyvinvoinnin edistämisestä, omaishoito kuuluu etulinjaan.

Nuorten hyvinvoinnin hälytysmerkit, joita emme saa sivuuttaa

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vuoden 2024 hyvinvointikertomus piirtää huolestuttavan kuvan nuorten hyvinvoinnista. Vaikka työtä tehdään monella tasolla, nuoret voivat monin paikoin entistä huonommin, eivätkä pelkät toimenpidelistat riitä muuttamaan tätä suuntaa.

Mielen hyvinvointi horjuu

Yksi suurimmista huolenaiheista on nuorten mielenterveyden heikkeneminen:

  • 22,6 % alueen 8.–9.-luokkalaisista koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (koko maa 21,4 %).
  • 36,8 % on ollut huolissaan mielialastaan viimeisen vuoden aikana.
  • Erityisen tuen käynnit kouluterveydenhuollossa ovat lisääntyneet ja yleisimpiä syitä ovat ahdistus, jännittyneisyys ja masennusoireet.

Nämä luvut eivät ole vain tilastoja, vaan ne kertovat nuorista, jotka kamppailevat arjessaan ilman riittävää tukea.

Yksinäisyys kasvaa, etenkin pojilla

Raportti nostaa esiin myös yksinäisyyden kasvun:

  • Nuoret miehet ja korkeasti koulutetut raportoivat yhä useammin yksinäisyyttä. Miehillä yksinäisyyden kokemus kasvoi 6 %:sta 14,1 %:iin kahdessa vuodessa.
  • LUVN-alueella 11 % 8.–9.-luokkalaisista kertoo, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää.

Samaan aikaan yhteisöllisyyden vahvistamiseen tähtäävät toimet ovat hajanaisia. Hyviä pilotteja on, mutta vaikutus jää paikalliseksi.

Elintavat ja kehonkuva, on piilossa näkyvä kriisi

  • Lähes puolet yläkoululaisista ei syö koululounasta päivittäin.
  • Ylipaino on yleistynyt pojilla, samalla kun syömishäiriöriskit ovat suuria tytöillä (tytöistä 37 % riskiryhmässä).
  • Painoonsa tyytymättömiä on molemmissa sukupuolissa lähes 40 %.

Terveystottumusten ja kehonkuvan haasteet liittyvät suoraan mielen hyvinvointiin, ja voivat pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia aikuisuuteen asti.

NEET-nuoret: nuoria ilman suuntaa

Yksi raportin vakavimmista tunnistetuista riskeistä liittyy niin sanottuihin NEET-nuoriin.

NEET on lyhenne sanoista ”Not in Education, Employment or Training”, eli nuoret, jotka eivät ole koulussa, työelämässä tai minkään koulutuksen tai valmennuksen piirissä.

  • LUVN-alueella NEET-nuorten osuus 18–24-vuotiaista on 14 %, lähes yhtä suuri kuin koko maan keskiarvo (14,7 %).

Tämä tarkoittaa satoja nuoria, jotka ovat jääneet täysin palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan ulkopuolelle, ilman suuntaa, tukea ja tulevaisuudennäkymiä.

Miksi tämä huolestuttaa erityisesti nyt?

Vaikka raportti listaa lukuisia toimenpiteitä ja pilottihankkeita, kokonaiskuva on sirpaleinen:

  • Hyvät käytännöt eivät leviä systemaattisesti koko alueelle.
  • Tiedolla johtamisen puutteet estävät tarkkaa ja ajankohtaista reagointia.
  • Nuorten ääni jää usein kuulematta ja tuki tulee liian myöhään.

Mitä tarvitaan seuraavaksi?

  1. Mielenterveyspalvelujen matalan kynnyksen saatavuus on turvattava kaikille kunnille. Ei riitä, että palvelut toimivat Espoossa, vaan Vihti, Karkkila ja muut alueet tarvitsevat samat mahdollisuudet.
  2. Yhteisöllinen koulutyö arjen tasolla: jokainen koulu on mahdollinen hyvinvointikeskus, jos resurssit, rakenteet ja osaaminen ovat kohdallaan.
  3. Nuorten osallisuus kehittämiseen: kokemusasiantuntijuus, oppilas- ja opiskelijakunnat sekä digitaaliset kanavat on valjastettava aidoksi vaikuttamiskanavaksi.
  4. Tieto näkyväksi: koulukohtaiset tiedot ahdistuksesta, yksinäisyydestä, syömishäiriöistä ja osallistumisesta on julkaistava. Ilman läpinäkyvyyttä ei ole vastuuta, eikä vaikuttavuutta.

Päätös kuuluu meille kaikille

Nuorten hyvinvointi ei ole yksittäisten perheiden tai kouluterveydenhuollon harteilla, vaan se on yhteinen tehtävämme. Tällä hetkellä liian moni nuori jää yksin, vaikka meillä on tieto, osaaminen ja keinot tehdä toisin.

Mitä hyvinvointikertomus 2024 kertoo lastensuojelun haasteista?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman vuosiraportti 2024 tarjoaa kattavan, mutta myös huolestuttavan kuvan alueen lastensuojelun tilanteesta. Vaikka raportissa on mainintoja kehitystyöstä, nostavat esiin nousseet luvut ja epäjohdonmukaiset päätökset monia kysymyksiä.

Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvussa

Vuonna 2024 Länsi-Uudellamaalla tehtiin yhteensä 20 792 lastensuojeluilmoitusta, mikä on 13 % enemmän kuin vuonna 2023. Erityisen huolestuttavaa on, että yli 2 000 ilmoitusta liittyi lasten lainvastaiseen toimintaan.

Tämä kehitys kertoo, että riskikäyttäytymiseen ei kyetä puuttumaan riittävän ajoissa ja monet lapset ja nuoret jäävät vaille tarvitsemaansa tukea.

Ristiriitainen päätös Ankkuritoiminnasta

Erityisen huolestuttavaa ja ristiriitaista on, että hyvinvointialue päätti vuoden aikana heikentää Lohja–Vihti–Karkkila-alueen Ankkuritoimintaa, vaikka kyseinen toimintamalli oli tuottanut erinomaisia tuloksia nuorten rikos- ja päihdekierteen katkaisussa.

Ankkuritoiminta on tutkitusti tehokas monialainen toimintamalli, jossa poliisi, sosiaalityö, terveydenhuolto ja nuorisotyö tekevät yhteistyötä nuorten varhaisessa tukemisessa. Heikentämispäätös heikentää suoraan ehkäisevän työn vaikuttavuutta juuri silloin, kun lainvastainen toiminta on kasvussa.

Vertailutiedon puute vai tiedon pimittäminen?

Raportissa todetaan, että Espoossa lasten lainvastaisen toiminnan ilmoitukset ovat hieman laskeneet, mutta muilta alueilta ei ole saatavilla vertailutietoa. Tämä herättää kysymyksiä, kuten kuinka voi olla, että näin vakava ja seurattava ilmiö ei ole tilastoituna alueella, jossa hyvinvointialueen pitäisi harjoittaa aktiivista tiedolla johtamista?

Tämä ei ole vain tekninen puute, vaan vakava hallinnollinen ongelma, joka estää tehokasta suunnittelua ja resurssien kohdentamista.

Mitä voimme tehdä?

  1. Palauttaa ja vahvistaa Ankkuritoiminta: erityisesti niillä alueilla, joissa tulokset ovat olleet hyviä.
  2. Avata tiedot läpinäkyvästi: lastensuojelun tilastoja ja vertailutietoa on seurattava, sillä ilman tietoa ei ole vaikuttavaa päätöksentekoa.
  3. Vahvistaa ennaltaehkäisyä peruspalveluissa: varhainen tunnistaminen ja tuki perheille ovat avainasemassa ennen kuin tilanteet kriisiytyvät.
  4. Panostaa resurssiin, ei vain rakenteeseen: lastensuojelun kuormittuneisuus ei ratkea ilman riittävästi koulutettua henkilöstöä.

Yhteinen tehtävä

Lastensuojelu on yhteiskunnan hälytysjärjestelmä. Kun lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa ja ennaltaehkäiseviä toimintoja ajetaan alas, olemme vaarassa reagoida liian myöhään ja liian raskaasti. Päätösten pitää perustua tietoon, ei rakenteelliseen lyhytkatseisuuteen.

Mitä Länsi-Uudeltamaan hyvinvointikertomuksen 2024 rivien välistä pitäisi oikeasti lukea?

Aluevaltuustokokouksessa saimme tiedoksi hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman raportit vuodelta 2024. Hyvinvointikertomukset ovat lakisääteisiä välineitä, joiden tehtävänä on kuvata väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa sekä ohjata ehkäisevää työtä hyvinvointialueilla. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tuore vuosiraportti 2024 kokoaa mittavan määrän toimenpiteitä ja tilastoja. Mutta mitä tapahtuu, kun luemme raporttia kriittisesti. Mitä se jättää kertomatta, mitä se kertoo epäsuorasti ja mitä pitäisi tehdä toisin?

Kokonaiskuva: hyvä tahto, mutta sirpaleinen todellisuus

Raportti antaa pintapuolisesti kuvan aktiivisesta kehittämisestä. Eri-ikäisille suunnattuja toimia ja palveluja esitellään kymmenittäin, ja järjestöyhteistyötä kehutaan. Mutta tarkempi lukeminen paljastaa seuraavat kolme ilmiötä:

1. Tietoa on, mutta ei kokonaisuutta

Hyvinvointikertomus nojaa osittain vanhentuneisiin tilastoihin eikä kykene antamaan ajankohtaista, kunnittain eriteltyä tilannekuvaa. Indikaattoreita kyllä on, mutta ei aitoa analyysia siitä, miten ne ohjaavat toimintaa.

Esimerkiksi: Nuorten mielenterveysongelmat näkyvät selvänä kasvuna erityisen tuen käynneissä ja ahdistuneisuuden lisääntymisessä, mutta ratkaisuksi tarjotaan vain yksittäisiä koulutuksia ja työvälineitä. Missä on alueellinen palveluvalmiuden arvio?

2. Raportti keskittyy onnistumisten listaukseen

Raportti on rakennettu korostamaan toimenpiteiden määrää ja viestintäpanostuksia. Samalla vaikuttavuudesta puhutaan vähän tai ei lainkaan. Paljon puhetta palvelusivustoista, kohtaamispaikoista ja liitteistä, mutta vähän tietoa siitä, keitä todella tavoitettiin ja mitä saatiin aikaan.

Esimerkiksi: Kohtaamispaikkatoiminnasta kerrotaan vaikuttavuuskyselyllä, mutta tarkempaa tietoa haavoittuvimmista ryhmistä ei ole: ketkä jäävät edelleen yksin?

3. Kriittiset ilmiöt jäävät vähälle huomiolle

Huolenaiheita käsitellään kevyesti tai ohitetaan kokonaan. Vakavat rakenteelliset ongelmat, kuten omaishoidon kuormitus, lastensuojelun ilmoitusmäärien kasvu, NEET-nuorten määrä ja ikääntyneiden riskikäyttäytyminen, jäävät ilman kunnollista reagointia.

Nostoja, jotka huolestuttavat

Nuorten mielenterveys ja yksinäisyys

  • 22,6 % kokee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (8.–9.-luokkalaiset)
  • Yksinäisyyden kokemus kasvaa etenkin nuorilla miehillä (14,1 %)
  • NEET-nuoria (ei työssä, koulutuksessa tai valmennuksessa) on 14 %

Silti tarjotut ratkaisut jäävät järjestelmätasolla kevyiksi. On epäselvää, miten palvelujärjestelmä todella reagoi tähän volyymiin.

Lastensuojelun kasvu ja ristiriitaiset päätökset

  • 13 %:n kasvu lastensuojeluilmoituksissa – 20 792 ilmoitusta vuonna 2024
  • Lainvastainen toiminta lasten kohdalla kasvanut, mutta Ankkuritoimintaa puretaan alueella, jossa se on toiminut erinomaisesti

Miten voi perustella ehkäisevän työn heikentämistä, kun ongelmat ovat kasvussa?

Omaishoidon näkymättömyys

  • Raportissa ei ole omaishoidon asiakasmääriä, hyvinvointitietoja tai tuen vaikuttavuutta
  • Toimet viittaavat vain epäsuoriin keinoihin kuten päivätoimintaan ja viestintään
  • Omaishoitajien jaksaminen, tuen riittävyys ja osallisuus on täysin ohitettu

Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun tiedetään, että omaishoito on yksi tärkeimmistä vanhusten kotona asumisen tukimuodoista.

Ikääntyneiden elintavat ja terveysriskit

  • 70,7 % liikkuu liian vähän, 27,4 % käyttää alkoholia liikaa
  • 22 % on lihavia, ja osallisuuden kokemus on heikko

Viestintää tehdään, mutta vaikuttavuutta ei mitata. Missä ovat vaikuttavat elämäntapainterventiot? Missä kuntoutusresurssien kohdentaminen?

Ikääntyneiden elintavat ja vajaaravitsemus – näkymätön riski

Raportti nostaa esiin ikääntyneiden elintapahaasteita (liikkumattomuus, runsas alkoholinkäyttö, lihavuus), mutta vajaaravitsemuksesta puhutaan vain ohimennen:

  • Mainitaan, että vajaaravitsemuksen hoitopolkua on kehitetty ja henkilöstön osaamista on vahvistettu, mutta
  • ei esitetä lainkaan mittareita tai tietoa vajaaravitsemuksen yleisyydestä, seurannasta tai alueellisista eroista

Tämä on vakava puute, sillä vajaaravitsemus:

  • lisää kaatumisriskiä ja kuolleisuutta
  • pidentää sairaalahoitoja ja hidastaa kuntoutumista
  • on yleinen mutta alidiagnosoitu ongelma iäkkäillä

On erikoista, että kun väestö ikääntyy ja hoivatarve kasvaa, näin merkittävä terveysriski jää ilman määrällistä seurantaa ja kohdennettua reagointia. Kehittämistä kyllä mainitaan, mutta vaikuttavuutta ei raportoida.

Miten voisi kehittää

1. Tiedolla johtaminen kuntoon

  • Tuotetaan ajantasainen, kunnittain eritelty tilannekuva – ei vain listoja toimenpiteistä vaan kokonaisarvioita: mitä tavoiteltiin ja mitä saavutettiin?
  • Luodaan selkeä indikaattorimatriisi: väestöryhmä, haaste, toimenpide, mittari, tulos

2. Rohkeus puhua ongelmista

  • Hyvinvointikertomuksen tehtävä ei ole viestintä vaan ohjaus. On uskallettava nostaa esiin myös epäonnistumiset ja ristiriitaiset päätökset (esim. Ankkuritoiminta).
  • Rakennetaan palautemekanismi ammattilaisille ja asiakkaille, jossa saadaan tietoa palvelujen saavutettavuudesta ja vaikuttavuudesta.

3. Omaishoito ja järjestelmävastuu näkyväksi

  • Omaishoito tarvitsee oman tilannekatsauksensa, jaksamiskyselynsä ja osallisuutensa kehittämiseen
  • Järjestöjen ja läheisten työ on nähtävä osana sote-järjestelmää, ei ulkopuolisena tukena

4. Nuorten ja ikääntyneiden erityistuki kunnolla rakenteisiin

  • Ei enää irrallisia projekteja – tarvitaan kunnissa vakinaistettua, matalan kynnyksen mielen hyvinvoinnin ja elintapojen tukea
  • Otetaan käyttöön esim. kouluissa säännölliset ”hyvinvointikatsaukset” ja ikäihmisille suunnatut alueelliset toimintasuunnitelmat

5. Ikääntyneiden ravitsemus näkyväksi

  • Otetaan käyttöön systemaattinen vajaaravitsemuksen seulonta kotihoidossa ja asumispalveluissa.
  • Tuodaan ravitsemustiedot mukaan hyvinvointikertomuksen mittaristoon – myös toiminta- ja ravitsemustilan yhdistävä arvio.
  • Hyödynnetään laajasti ravitsemusterapeuttien osaamista sekä koulutuksissa että asiakastyössä.
  • Sitoutetaan koko henkilöstö – hoitajista ruokapalveluihin – yhteiseen tavoitteeseen.

Onko raportti työkalu vai tilastoarkisto?

Hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman tulee olla vaikuttavan hyvinvointipolitiikan ydin, ei vain dokumentti menneestä. Vuoden 2024 raportti on informatiivinen, mutta jättää kriittisissä kohdissa liikaa tyhjää.

Siirrytään listauksista johtamiseen.

Jos haluamme aidosti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, on katsottava epäkohtia silmiin, puhuttava niiden syistä ja rakennettava parempia rakenteita.