Lohjalla tekemäni aloite Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan ottamiseksi osaksi hoitopolkua on jälleen ottanut ison askeleen kohti toteutumistaan suuremminkin, eli koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta, Espoon hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan käsiteltyä asiaa 15.2.2022.
On tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia.
Iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä on olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vajaaravitun potilaan hoitaminen maksaa kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin normaalissa ravitsemustilassa olevan. Vajaaravitsemus maksaa Suomen terveydenhuollolle vuodessa yli 600 miljoonaa euroa. Kustannuksia kerryttävät erityisesti pitkittynyt ja komplisoitunut sairaala- tai laitoshoito sekä toipumisen pitkittyminen.
Muistutimme ensimmäisessä aluevaltuuston seminaarissakin ryhmän esittelypuheenvuorossammekin muita ryhmiä siitä, että säästöjä hyvinvoinnissa voi syntyä uusilla, inhimillisillä, hyivnvointia parantavilla ja pieniltäkin tuntuvilla keinoilla.
Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.
Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935. Varsinaisten huutokauppojen vähitellen loputtua, jatkettiin lasten sijoittamista perheisiin rahaa vastaan kuitenkin vielä 1940-luvullakin.
Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa ja hänellä saatettiin teettää paljon töitä. Erityisesti maaseudulla he joutuivat raatamaan talon töissä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa ja usein huutolaislapsia myös kohdeltiin erittäin julmasti ja pahoinpideltiin. (lähde wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolaisuus)
mm. Jouko Halmekoski on tutkinut huutolaisuutta ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Hänen mukaansa huutolaisuus on painunut Suomessa unohduksiin, sillä useat sen kokeneet ovat hävenneet puhua huutolaisuudesta. (lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/11/muisti-huutolaiset)
Pienen huutolaislapsen elämään mahtui sekä iloa että surua. Ankara kohtelu, hellyyden puute ja häpeä oli usein huutolaislapsen osa. Oli paljon tuurista kiinni minkälaiseen kotiin lapsi ostettiin, toisinaan kävi onni ja ostettu lapsi sai töiden ohella käydä myös koulua.
Olen huutolaislasten lapsenlapsi ja koen, että huutolaisuuden varjo eli vahvana omassa lapsuudessani ja näkyy edelleen elämässäni. Huutolaisten tuntema häpeä, juurettomuus ja hellyyden puute siirtyy vaivihkaa arkeen ja vaikuttaa aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Me huutolaisten perilliset kannamme edelleen huutolaisuudesta jälkeä, taakkaa tietämättämme perintönä.
Häpeä menneestä ja omasta itsestä on vaikuttanut siihen, että ei haluta puhua menneestä, padotaan sisään ja siitä on saattanut koitua mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vaikeuksia sopeutua arkeen ja sen haasteisiin.
Hellyyden puute on vaikuttanut siihen, kuinka osoittaa hellyyttä omia lapsiaan kohtaan ja siirtää tätä perintöä eteenpäin. Hellyyden puute vaikuttaa myös vahvasti siihen, kuinka arvostaa itseään ja hyväksyy itsensä ja muut.
Juurettomuus vaikuttaa itsevarmuuteen, tunteeseen, ettei kuulu mihinkään
Omat vanhempani ovat varmasti tehneet parhaansa ja minä rakastan ja arvostan heitä. He ovat oman aikakautensa lapsia ja kasvattajia, kuten minunkin sukupolveni. Jokainen sukupolvi toivottavasti oppii edellisestä, kehittyy ja opettaa seuraavaa. Toivon, että osaan käyttää isovanhemmiltani, vanhemmiltani ja vanhemmistani oppimani omien lasteni hyväksi.
Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.
Suomi on pyytänyt anteeksi monia asioita monelta taholta (hienoa!) ja esitänkin hartaan toiveeni siitä, että Suomi vihdoin pyytäisi anteeksi myös huutolaisilta ja heidän jälkeläisiltään. Eikö olisi jo aika?
Toisaalta samalla mietin, onko vielä liian aikaista, ajatellen sitä, mitä tällä hetkellä lastensuojelusta uutisoidaan. Esimerkkinä Iltalehden artikkeli lastensuojelulaitosten pääomasijoittajien toiminnasta:
Politiikan ja poliitikkojen arvot ovat aivan liian kaukana toisistaan, että löytäisimme ratkaisuja edes hyvinvointialueita kehittäessä. Lapset ja nuoret ovat kärsijoinä. Edelleen.
Käsittelimme valtuustokokouksessa aloitteeni ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua loppuunkäsitellyksi. Olimme ryhmässä sopineet, että pidän aiheesta ryhmäpuheenvuoron, mutta valtuuston puheenjohtaja ilmoitti, että ei hyväksy aloitteissa pidettäväksi ryhmäpuheenvuoroa. (? en ymmärtänyt miksi, mutta tiivistin puheeni lyhyemmäksi)
Puheenvuoro ikääntyvien vajaaravitsemuksen seurannasta osaksi hoitopolkua
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä muut seuraajat. Voin tyytyväisenä todeta ryhmämme puolesta, että tämä aloitteemme on edennyt ilahduttavan nopeasti.
Kuten aloitteessa todetaan, on iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.
Ravitsemuksella on suuri merkitys esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hidastamisessa.
Vajaaravitsemusta on edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä. Vajaaravitsemus on riippumaton riski- ja kustannustekijä, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Sairastavuus näkyy lisääntyneinä infektioina ja haavojen parantumisen hidastumisena, leikkauskomplikaatioina sekä pitkittyneenä toipumisena. Nämä kaikki lisäävät potilaan hoitoisuutta, pidentävät sairaalajaksoa sekä lisäävät pysyvän laitoshoidon riskiä. Lopputuloksena ovat kustannusten lisääntyminen ja potilaan elämänlaadun heikkeneminen.
Sairaalapotilaista keskimäärin 31 % on vajaaravittuja.
On hienoa, miten Lohjalla viranhaltijat tarttuivat mahdollisuuteen, jonka aloitteemme ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusi hanke tarjosivat. Tästä erityinen kiitos ylihoitaja Hannele Patjakselle ja hyvinvointijohtaja Tuula Suomiselle.
Aloitteemme merkitys on suurempi mitä voisi ajatella, sillä on tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia.
Ikääntyvien vajaaravitsemus voi tuntua pieneltä asialta, mutta sillä on huomattava vaikutus ikääntyvien hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle, mutta myös itsenäisyydelle ja pärjäämiselle arjessa, esim. kaatumisista puhumattakaan. Ikääntyvien vajaaravitsemukseen puuttumisella on myös huomattavia vaikutuksia yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja kustannuksiin.
Kirjoitin Länsi-Uusimaan Vaalikynä-kirjoituksen valtuustoaloitteestani iäkkäiden vajaaravitsemuksen seurannasta, sillä olin saanut tiedusteluja sen käsittelystä valtuustossa. Aloitteeni on käsittelyssä valtuustossa 19.1 ja päätöehdotustekstinä on: Valtuusto päättää merkitä aloitteen loppuun käsitellyksi. Ja sehän ei oikeastaan kerro mitään. Toki esittelytekstissä on myös pidempi seloste, jossa kerrotaan aloitteen tuomista toimenpiteistä.
Tämä aloite on edennyt ilahduttavan nopeasti. Varmasti osaltaan vaikutusta oli sillä, mitä itse tein aloitteen lisäksi.
Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen seurannan valtuustoaloitteella merkittäviä vaikutuksia
Tein elokuussa valtuustoaloitteen vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun. Ensi keskiviikon valtuustokokouksessa se saatetaan loppuun merkittävillä toimenpiteillä.
Aloitetta valmistellessani keskustelin usean ravitsemuksen asiantuntijan, alan tutkijan sekä kaupungin edustajien kanssa. Olin myös yhteydessä Valtion ravitsemusneuvottelukuntaan, jossa kiinnostus aloitettani kohtaan oli suuri. Ravitsemusneuvottelukunnan mukaan aloitteen ajoitus on täydellinen, sillä alkamassa oli vuonna 2020 julkaistun Ikääntyneiden ruokasuosituksen jalkauttamiseen tähtäävä hanke, johon aloitteeni tarkoitus sopi hyvin. Keskustelimme mahdollisuudesta ottaa Lohja pilotiksi hankkeeseen.
Yhdistin yllämainitut toimijat, minkä seurauksena käynnistetään tämän vuoden alussa Lohjalla lisäkoulutusta ja kehitystyö vajaaravitsemuksen tunnistamisen konseptista osana Tulevaisuuden sote-keskushanketta. Tuotokset tulevat muodostamaan pohjan hyvinvointialueemme tulevalle toimintamallille, ja projekti toteutetaan käytännössä ensimmäisenä meillä Lohjalla. Tämä on merkittävää, sillä palvelut tullaan järjestämään jatkossa yhtenäisesti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aloittaessa toimintansa vuoden 2023 alussa. Tällöin alueen kunnilla on mahdollisuus yhteistyöllä kehittää palveluja parhaiden käytäntöjen mukaisiksi. Kaikki kunnat pääsevät hyödyntämään projektissa opittua jo tämän vuoden aikana. Tämän ikääntyneiden vajaaravitsemukseen keskittyneen aloitteen seurauksena olemme siis jo Lohjalla edelläkävijöitä.
Aloitettani kannatettiin yli puoluerajojen. On tärkeää ajatella asukaspohjaa, johon vajaaravitsemuksen seurannan kehittäminen vaikuttaa: Lohjalla aloite koskettaa tällä hetkellä n. 47 000 asukkaastamme n. 11 340 yli 65-vuotiasta, mutta koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle levitessään vaikutus onkin jo lähes 500 000 asukaspohjan ikääntyvään väestöön. Suomalaisten ikääntyessä lähivuosikymmeninä vaikutukset ovat kauaskantoisia ja vaikutuksiltaan nykyistäkin suurempia.
Ikääntyvien vajaaravitsemus voi tuntua pieneltä asialta, mutta sillä on huomattava vaikutus ikääntyvien hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle, mutta myös itsenäisyydelle ja pärjäämiselle arjessa, esim. kaatumisista puhumattakaan. Ikääntyvien vajaaravitsemukseen puuttumisella on myös huomattavia vaikutuksia yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja kustannuksiin.
Aloitteen lisäksi tein taustatyötä ja –vaikuttamista ja hyvinvointialueella onkin aloitettu nyt valmistelutyö, jota Lohjalla tullaan pilotoimaan ja mahdollisesti otetaan käyttöön koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella pilotin toimivuuden perusteella.
Ote sosiaali- ja terveyslautakunnan 14.12.2021 kokouksen pöytäkirjasta:
“Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa, kun palvelut järjestetään vuoden 2023 alusta alkaen yhtenäisillä perusteilla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, on tärkeää edetä alueen kuntien kanssa kehittäen palveluja yhtenäiseen suuntaan. Näin turvataan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen asukkaiden mahdollisimman yhdenvertainen asema. Lohjan kaupunki käynnistää vuoden 2022 alusta vajaaravitsemuksen tunnistamisen konseptin kehittämisen osana Tulevaisuuden sote-keskus hanketta. Projekti toteutetaan Lohjalla mutta tuotokset muodostavat pohjan hyvinvointialueen tulevalle toimintamallille. Tuotokset ovat myös kaikkien kuntien hyödynnettävissä jo vuoden 2022 aikana.”
Aloitetta valmistellessani keskustelin asiantuntijoiden kanssa ja sainkin runsaasti apuja valmistelussa, olin yhteydessä viranhaltijoihin, yhdistin eri tahoja ja edesautoin yhteistyötä, joka mahdollistaa projektia.
Tästä syystä olen ehdolla aluevaaleissa.
Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön vuosikokoukseen sain erityisasiantuntijan luennoimaan vajaaravitsemuksesta ja toivottavasti opimme paljon lisää aiheesta. Voit katsoa tallenteen luennosta alta:
Tein ryhmäni puolesta aloitteen vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun.
Olen aloitetta valmistellessani keskustellut ravitsemuksen asiantuntijoiden kanssa sekä vajaaravitsemuksen tutkijan kanssa. Olen kysynyt myös kaupungin viranhaltijalta kommenttia, onko aloite edes tarpeellinen vai onko kaupungilla toimintakulttuuri jo valmiina.
Vastausten perusteella tein aloitteen ryhmäni puolesta:
Valtuustoaloite vajaaravitsemuksen seulonnasta ja ravitsemushoidon sisällyttämisestä ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun
Keskustan valtuustoryhmä esittää valtuustoaloitteessaan, että Lohjalla selvitetään vajaaravitsemuksen seulontaa ja ravitsemushoidon sisällyttämistä osaksi ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuja.
Iäkkäiden ravitsemukseen, vajaaravitsemuksen ja sen riskin seulonta ikääntyvässä väestössä on olennaisen tärkeää. Vajaaravitsemuksella tai sen riskillä on suuri vaikutus toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hengissä säilymiseen. Tämän lisäksi vajaaravitsemuksen hoito voi tuoda yhteiskunnalle huomattavia säästöjä.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vajaaravitun potilaan hoitaminen maksaa kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin normaalissa ravitsemustilassa olevan. Vajaaravitsemus maksaa Suomen terveydenhuollolle vuodessa yli 600 miljoonaa euroa. Kustannuksia kerryttävät erityisesti pitkittynyt ja komplisoitunut sairaala- tai laitoshoito sekä toipumisen pitkittyminen.
Aikuispotilaalla sairaalaan tullessa todettu tai hoitojakson aikana kehittynyt vajaaravitsemustila maksaa 2 900–6 564 €/hoitojakso ja sairaalapotilaista keskimäärin 31 % on vajaaravittuja.
• 27 %:lla infektiokomplikaatioita (vrt. hyvässä ravitsemustilassa olevista 17 %:lla)
Luustoliiton mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain yli 6000 lonkkamurtumaa, yhden murtuman hoito maksaa yli 30 000 euroa. Ravitsemushoito on yksi tärkeimmistä terveydenedistämistoimista sekä kuntoutumisen toimenpiteistä, joilla nopeutetaan toipumista, näin ollen töihin palaamista sekä pidennetään ikääntyneiden itsenäisesti kotona-asumista.
Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyllä pienennetään myös kaatumisriskiä sekä niistä johtuvia lonkka- tai muita murtumia sekä niiden pitkäaikaisia hoitoja. Ennaltaehkäisyllä on merkittävä kustannusvaikutus. Mahdollinen pieni investointi lisäresurssiin on kannattavaa, sillä aloite toteutuessaan tuottaisi kunnalle huomattavia säästöjä.
Meillä on nyt ennen soteratkaisun ja hyvinvointialueiden käynnistämistä erinomainen hetki Lohjalla ottaa käyttöön viimeisin tieto ikääntyneiden terveydenhoidossa, luoda malli kaupungille, säästää kustannuksissa ja tukea mahdollisuuksia asua omassa kodissaan. Yksi edullisimmista ja helpoimmista tavoista on vajaaravitsemuksen seulonta ja ravitsemushoidon sisällyttäminen hoitopolkuun.
Näitä vajaaravitsemuksesta koituvia kustannuksia on mahdollista vähentää varhaisella riskin tunnistamisella ja tehostetulla ravitsemuksella. Kuten kaikessa muussakin, on vajaaravitsemusta edullisempaa ehkäistä kuin korjata. Sen ehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa hyödynnetään riittämättömästi kliinisessä työssä.
Tiedonsiirto tulisi huomioida kodin ja laitoksen välillä, esim. vajaaravitsemusmittarilla kerätty tieto ja ravitsemusterapeutin ja suun terveydenhoidon asiantuntijoiden mukaan ottaminen tavallisen ja tehostetun asumispalvelun asiakkaan hoidon suunnitteluun ravitsemuksen näkökulmasta. Myös ikääntyneen oma ja koko perheen osallistuminen tulisi huomioida, sillä ilman hänen ja perheen osallisuutta on ravitsemusta vaikea parantaa. Usein kuulee etenkin kotihoidosta asiakkaista tai heidän omaisistaan, jotka eivät suostu ostamaan ravinteikkaampaa ruokaa esim. hintaan vedoten. Jokaisella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet terveyteen ikääntyessään. Vajaaravitsemusta ehkäistäessä tulee laitoshoidossa olevilla huomioida myös se, että syötävä ruoka maistuu.
Esitämme valtuustoaloitteessamme, että Lohjalla selvitetään vajaaravitsemuksen seulonta ja ravitsemushoito sisällyttämistä osaksi ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuja
Lohjalla 25.8.2021
Keskustan valtuustoryhmän puolesta Lotta Paakkunainen
Tämän aloitteen on allekirjoittanut myös:
Vihreän valtuustoryhmän puolesta Skaffari, Laura (vihr)
Lotta Paakkunainen 