Kategoria-arkisto:Mielenterveys

Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 26.2.2022: Psykiatrinen hoito ei ole lainvaatimassa minimitasossa

Kirjoitin tällä kertaa Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissani psykiatrisesta hoidosta ja hoitotakuusta.

Nuoria on psykiatrisessa jonossa enemmän kuin koskaan. Nuorisopsykiatrian poliklinikoiden viesti on karu: potilaita on paljon, ja määrä vain kasvaa. Osa suurista sairaanhoitopiireistä sanoo koronapandemian lisänneen nuorten masennus- ja ahdistuneisuusoireilua entisestään. (yle: https://yle.fi/uutiset/3-11899434)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan noin joka viides nuori kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja tällä hetkellä noin joka kymmenes uusimaalainen nuori on nuorisopsykiatrian potilaana.

Olen tehnyt valtuustoaloitteet erityislasten palvelujen parantamiseksi (19.5.2021) https://lottapaakkunainen.com/2021/05/20/valtuustoaloite-erityislasten-palvelujen-parantamiseksi-19-5-2021/ sekä jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa (11.12.2019) https://lottapaakkunainen.com/2019/12/11/valtuustoaloite-jokaiselle-lohjan-koulualueelle-palkataan-psykiatrian-sairaanhoitaja-osaksi-kouluterveydenhuoltoa/ mm. yllämainituista syistä. Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat ennaltaehkäisevää tukea ja oireiden tunnistamista.

Kirjoittajavieras-kolumnini:

Psykiatrinen hoito ei ole lainvaatimassa minimitasossa 

Hoitotakuu tarkoittaa, että potilaalle on taattu oikeus päästä kiireettömään hoitoon laissa annetun määräajan kuluessa. Psykiatrinen hoito kuuluu hoitotakuun piirin. Hoitotakuu ei koske potilaan akuuttia vaivaa, sillä kiireellistä hoitoa tulee saada välittömästi. Psykiatrisessa hoidossa potilas saa kiireellistä hoitoa käytännössä vain psykoosin ja itsemurhavaaran perusteella.   

Hoitotakuun mukaan lähetteestä kolmessa viikossa tulisi saada aika erikoissairaanhoitoon. Psykiatrisen hoidon tapauksessa tämä voi kestää aikuisilla vuoden ja jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arvioita tai tutkimuksia, on ne lain mukaan tehtävä kolmessa kuukaudessa lähetteen saapumisesta. Erikoissairaanhoito tulee aloittaa kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista. Psykiatrista hoitoa kaipaavan on siis yleensä odotettava kuukausia ennen varsinaisen hoidon aloittamista. 

Nuorten psykiatrinen hoito on pahoin ruuhkautunut, hoitoon tai tutkimuksiin pääsyä voi joutua odottamaan kuukausia. Yhdeksi keinoksi nuorten kasvavaan mielenterveyshätään on pohdittu lyhytterapiaa. Koulujen opiskeluhuollon antama lyhytterapia voi lievittää nuorten masennusta. Tämä ilmeni HUS:n, Espoon kaupungin ja THL:n yhteisessä tutkimuksessa (2015). Kokeilu tuotti hyviä tuloksia lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Tutkimuksesta on jo tovi ja asia on edelleen puhumisen tasolla.  

Johtopäätökseni tänään on, että maailma on tehty terveille ja vahvoille, kriisittömille ja ikuisesti eläville. Lapsi/nuori: Älä siis traumaudu esim. koulukiusaamisesta, älä sairastu psyykkisesti ja herranen aika, jos sattuu olemaan perintötekijät sillä tavalla vinossa, että oireilusi johtuukin neuropsykiatrisesta haasteesta, niin älä. Voi olla onnesta kiinni, tunnistetaanko neuropsykiatrinen oireilusi ajoissa saadaksesi diagnoosia ja oikea-aikaista apua ja kuntoutusta, joka auttaisi sinua ja läheisiäsi ymmärtämään. Lastensuojelusta voit saada apua, joka sekään ei ole oikea taho, sillä heilläkään ei ole keinoja auttaa, paitsi sijoittamalla lapsi/nuori laitokseen. 

Maaliskuussa on ensimmäiset aluevaltuustojen kokoukset.  Saatetaan psykiatrinen hoito Suomessa edes lain vaatimalle minimitasolle. Nähdään lapset ja nuoret. Nähdään hätä! Nähdään mielenterveys- ja päihdesairaat sairaina, jotka tarvitsevat apua, mieluiten nopeasti. Nähdään kokonaisuus. Ei tehdä heillä politiikkaa, varsinkaan talouspolitiikkaa. 

Kirjoittaja on äiti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varavaltuutettu 

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja niiden kaipuu keskiössä

”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus” – Martin Luther King

Pride-viikon aikana on keskustelu ollut vähintäänkin värikästä. Olen osallistunut aktiivisesti osaan seuraamistani keskusteluista, enimmäkseen puolueeni sisäisiin ja oman ryhmäni keskusteluihin. Molempiin olen ollut pettynyt.

Pettynyt olen sen vuoksi, että keskustelussa on ilmennyt pilkkaa toisia ja toisten tasa-arvoa ja tasa-arvon kaipuuta kohtaan, pettymystä siksi, että keskusteluiden aikana on tullut tunne, että joidenkin mielestä toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Koen, että yksi tärkeimmistä asioista keskustelussa on toisten arvostaminen, vaikka olisimme eri mieltä asioista, silti on tärkeää arvostaa toisia ihmisiä. Pilkka ei koskaan kuulu keskusteluun.

Pettymystä myös siksi, että keskustelujen aikana olen todistanut tekopyhyyttä ja pinkkipesua. Eräs yhteen keskusteluun osallistunut juuri puolusti yksilön oikeutta rakastaa, ja muutama päivä sitten hän oli pilkannut tätä samaa ryhmää ja heidän tukemistaan. Samalla kun olen pöyristynyt ja pahoillani toisten sanomisista, pohdin etten toisten tunteille ja sanomisille toisaalta voi mitään. Se, mille voin, on minä itse. Mitä itse teen ja mitä sanon.

Oman näkemykseni mukaan se, että puolustaa yhden vähemmistön oikeuksia ei ole pois toiselta, päinvastoin. Meidän tulee tukea kaikkien ihmisten ja yksilöiden ihmisoikeuksia, emme voi valita, mitä ryhmää tuetaan. Meidän tulee olla ihmisyyden ja inhimillisyyden puolella

Olen aina kannustanut lapsiani mielipiteen ilmaisuun, olen aina kertonut heille, kuinka he ovat hyviä juuri sellaisena kuin ovat ja olen yrittänyt parhaani mukaan tukea ja kannustaa heitä olemaan omia itsejään. Olen myös joutunut muistuttamaan, että ympäristö ei aina ole yhtä avarakatseinen tai hyväksyvä kuin oma koti.

Meidän tulee toimia, ei ainoastaan julistaa. Meidän tulee tehdä tätä myös pride-viikon ulkopuolella.

Valitessani puoluetta, jonka tuntisin kodikseni punnitsin erittäin monia asioita, laitoin asioita tärkeysjärjestykseen ja luin jokaisen puolueen periaateohjelmat. Tämän perusteella päädyin nykyiseen valintaani, Keskustaan.

Mielestäni keskustalaisuuden yksi keskeisimmistä periaatteista on puolustaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, olla ihmisyyden puolella.

Keskustan 101 kohdan periaateohjelma on täynnä omia arvojani vastaavia periaatteita ja tätä kirjoitustani vahvasti tukevia on:

9. Tuemme kaikkien mahdollisuutta toteuttaa ihmisyyttään vastuullisen vapauden hengessä. Hyvässä yhteiskunnassa vapaus on vastavuoroista. Vapaus ja vastuu ovat arjessa, jokapäiväisissä valinnoissamme.

10. Jokaisella on velvollisuus kantaa voimavarojensa mukaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Lähiyhteisöissä luomme välittämistä ja huolenpitoa. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytykset hyvälle elämälle ja olla turvana hädän hetkellä.

11. Eheässä ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokainen tuntee olevansa tärkeä. Tahdomme Suomen, jonka rakentamisessa kaikki voivat olla mukana.

ja

16. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja samanarvoisia. Periaatteemme jokaisen ihmisen arvokkuudesta on horjumaton.

sekä

41. Pidämme huolta vähemmistöjemme tasavertaisesta kohtelusta ja oikeuksien toteutumisesta. Tunnustamme ja turvaamme ruotsin aseman maamme toisena kansalliskielenä. Edistämme alkuperäiskansan, saamelaisten, kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista.

42. Rakennamme siltaa täällä syntyneiden ja tänne tulleiden välille. Suomalaisuuteen kuuluu monikulttuurisuus. Maahamme muuttaneet tarvitsevat välittäviä yhteisöjä sekä mahdollisuuksia opiskella, tehdä työtä ja osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen.

Puoluesihteerimme sanoin: Ihmisten välinen yhdenvertaisuus on minulle kiertämättömän tärkeää. Keskustan periaateohjelmassa todetaan: ”Kahdella tasa-arvoisella ihmisellä on vapaus rakastaa toisiaan”. Tämä oikeus kuuluu jokaiselle.

VALTUUSTOALOITE: Erityislasten palvelujen parantamiseksi (19.5.2021)

Erityislasten ja heidän perheidensä palvelut ovat hajallaan, eikä kunnon palvelunohjausta aina saa ja lapset, nuoret ja heidän perheensä jäävät ilman oikea-aikaista palvelua, nuori jää väärinymmärretyksi, saattaa syrjäytyä ja polku käytös-, päihde- ja muihin ongelmiin on todennäköinen. Tämän vuoksi tein 19.5.2021 valtuustokokouksessa aloitteen ryhmäni puolesta.

Valtuustoaloite, että selvitetään nepsy-tukityömuodon ottamista osaksi kokonaisvaltaista perhe- ja vammaistyötä neuropsykiatrisesti oireileville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen erityislasten palveluiden parantamiseksi

Erityislapsien ja heidän perheittensä tukimuodot pirstoutuvat mm. kasvatuksen ja koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon alaisen vammaispalvelun ja erikoissairaanhoidon alueille. Tämän vuoksi perheet usein putoavat väliin, jossa kaikki osapuolet sanovat ”ei kuulu meille, vaan noille” ja liian usein lapsi päätyy lastensuojelun asiakkaaksi.  

Ongelmien ratkaisemiseksi tulisi luoda malli, jossa ongelmat tunnistetaan ja hoitoon- ja tutkimuksiin ohjaus toimii. Toimimaton hoitopolku kuormittaa lapsia ja heidän vanhempiaan ja ruuhkauttaa jo ennestään kiireistä lastensuojelua. 

Neuropsykiatrisista ongelmista (nepsy) kärsivien lasten ja nuorten on päästävä tarvitsemansa tuen piiriin jo ongelmien varhaisvaiheessa. Tällöin säästetään paljon resursseja ja inhimillistä hätää. Myös perheiden tuki ja osallisuus lapsensa hoitoon ja tuen suunnitteluun pitää toteutua nykyistä paremmin. Palvelun tulee toimia matalan kynnyksen palveluna ilman lähetteitä. Selvityksen myötä tulee luoda myöskin selkeät ohjeet perheille ja työntekijöille siitä, ketkä saavat näitä palveluita, mistä ja millä perusteilla.

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (Lape) edistetään koordinoitua sektorirajat ylittävää palveluyhteistyötä. Kaupungissamme tulisi ottaa ohjenuoraksi Käypä hoito -suositukseen  perustuen keskittymishäiriöisen ja levottoman lapsen ja nuoren (ADHD) hoitopolun ohjeistus. Hoitopolun tarkoituksena on koota lapsen tai nuoren kehitystä tukevia neuvolan, varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, peruskoulun, kouluterveydenhuollon, toisen asteen oppilaitosten, opiskeluterveydenhuollon, terveysaseman, perheneuvolan sekä lapsiperheiden sosiaaliohjauksen, sosiaalityön ja lastensuojelun palveluja.

Elämä erityisnuoren tai -lapsen kanssa ei ole helppoa. Kun nuoren tilannetta ei olla arvioitu lääketieteellisesti ja ongelmaa ei olla diagnosoitu, voi olla vaarana syrjäytyminen monien kauempikantoisten ongelmien syntymisen myötä, joista suurimpana koulunkäynnin vaikeudet. Erityislasten ja -nuorten määrän lisääntyessä opetusryhmissä yksilöllinen opastus ja ohjaus on liian kuormittavaa opettajalle. Eritysnuorella luki- ja oppimisvaikeuksien myötä ei ole tarpeeksi tukea ja henkilökohtaisempaa opetusta saatavilla ja rankka opiskelu jää nuorelle itsellensä tai lähimmäisten murehdittavaksi. Useimmiten koulunkäyntiongelmat saatetaan sysätä jo stressaantuneen nuoren niskaan motivaatio-ongelmina, jolloin todellinen sairaus tai taudinkuva jää tutkimatta. Nuori voi kokea kovaa painostusta ja sitä kautta toivottomuutta muuttaa tilannetta tai hankkia apua. Epämotivoitunut nuori voi todellisuudessa kärsiä keskittymishäiriöstä tai lukihäiriöstä läheisten ja koulun asiasta tietämättä.

Selkeä tavoitteellinen maali voidaan tavoittaa käsi kädessä ohjausta käyttäen, joka jättää nuoren kuitenkin itse vastuulliseksi, jolloin tavoitteen täyttyessä voi nuori myös kokea onnistumista itsessään. Itsevarmuus ja ilo kasvaa ja samankaltaisen kokemuksen hankkiminen voi ollakin jo itsenäisempää ja oma-aloitteellisempaa. Tuen puuttuessa tai sen vääränlaisessa antamisessa on vaarana sama riittämättömyyden tunne ja sitä kautta rauhattomuuden ja levottomuuden lisääntyminen kuin koulumenestyksen kohdallakin. Oli tavoite, harrastus tai arkinen asia kyseessä, on jokaiselle nuorelle tärkeää onnistua ja kasvaa sitä kautta kohti itsenäistä aikuiselämää. Erityisnuori ei välttämättä osaa oikealla tavalla kysyä tarvittaessakaan apua, koska heikko itsetunto ja aiemmat syytökset voivat varjostaa syvään ja pitkään. Avunpyyntö voi tulla kiukun ja negatiivisuuden kautta ulos tai huomiota herätetään käyttäytymällä typerästi, tekemällä pahuuksia tai pahimmassa tapauksessa satuttamalla itseään tai muita. Tällöin on jo ammattilaisavun mukaan pyytäminen tärkeää, jotta elämä saadaan raiteilleen ja perimmäinen syy pahaan oloon selvitettyä. Murrosikä, koulumaailma, paine ja odotukset nuorelle ovat musertavan suuret ja emme voi olettaa nuoren toimivan vastuullisen aikuisen tavoin. Nuoret oppivat nopeasti oikeanlaiset sopivat toimintatavat, mutta aikuiset lähimmäiset sekä koulu ovat niitä, joiden tehtävänä on kärsivällisesti opettaa ja antaa esimerkkinsä niihin.

Lohjalla 19.5.2021 Keskustan valtuustoryhmän puolesta

Lotta Paakkunainen

Tämän aloitteen ovat allekirjoittaneet myös:

Aittakumpu, Birgit (vas)

Eräpolku, Merja (kd)

Liimatainen, Tiina (vas)

Meling, Jani (vihr)

Mänd, Sirje (ps)

Nevalainen, Merja (ps)

Poikonen, Piritta (ps)

Saarinen, Markku (sd)

Silander, Jaana (sd)

Skaffari, Laura (vihr)

Slunga-Poutsalo, Riikka (ps)

Turunen, Janne (ps)

Turunen, Kari (ps)

Lähde: Käypä hoito ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Tyttö, usko itseesi

Naistenpäivänä katselin kuvia naistenpäivään liittyen ja kiinnitin huomioni siihen, että naiset kuvataan naistenpäivänä(kin) usein joko tutuun, muotiluomuksiin tai tasa-arvosta puhuttaessa miesten pukuja muistuttaviin asuihin vakavin katsein.

Olen kahden siskon sisar.

Olen kolmen tyttären äiti ja kolmen äitipuoli.

Olen isotäti kahdelle tytölle.

Näitä kuvia katsellessani ajattelin, että haluan sanoa näille tytöille (ja olen sanonutkin), että ole se, joka olet. Olet hyvä juuri tuollaisena. Katso eteenpäin, ole armollinen itsellesi ja muille. Olet upea, olet hyvä!

Tähän päivään sopii runo, jota olen arvostamilleni naisille lähettänyt, minun lempirunoni:

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän,

uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,

kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

– Eeva Kilpi –

#naistenpäivä #teamlotta21

Yhteenveto kuluneesta kaudesta

Tämän valtuustokauden ollessa näin loppuvaiheessa on ehkä hyvä tehdä yhteenvetoa. Aloitin kauden ensimmäisenä varavaltuutettuna ja olinkin todella monessa kokouksessa jo mukana. Erään toisen ryhmän valtuutettu kerran esitteli minut oman ryhmäni ahkerimpana ja yhtenä kaikista ahkerimpana valtuutettuna, vaikka varana vain olinkin.

Aloitteita olen tehnyt kauden aikana viisi, kaikki liittyen lasten hyvinvointiin.

  • teiden vaarallisuusluokitusten uudelleenarviointi
  • sisäilmaoireiden seurantajärjestelmä
  • korjattujen tilojen seuranta
  • jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa
  • selvitys resurssien lisäämiseen Lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöhön

Aloitteeni kokonaisuudessaan löytyvät täältä: https://lottapaakkunainen.wordpress.com/about/

Olen tehnyt lukuisia vastaesityksiä lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa, ollessani varajäsenenä sotelautakunnassa ja muutamia valtuustossa. Osan olen voittanut, osan hävinnyt, osa ei ole saanut kannatusta ollenkaan.

Osasta vastaesityksistäni olen kirjoittanut näin:

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=vastaesitys, https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=eri+mielt%C3%A4

Harmittamaan on jäänyt monikin päätös, joka valtuustossa (ja lautakunnissa) on tehty. Suurimpia pettymyksiä ovat olleet

  • Karstun koulun lakkautus ja
  • talouden tasapainottamisessa tehdyt Pullin ja Nummenkylän koulujen lakkautusesitykset
  • lyseon remontointipäätös
  • Järnefeltin koulun remontointipäätös
  • tuntikehyksen laskutavan muuttaminen
  • Nummi-Saukkola alueen päiväkotipäätös, näen sen lyhytnäköisenä, eikä kokonaisuutta kattavana päätöksenä, joka koituu vielä lapsiperheiden harmiksi.
  • erittäin suuri pettymys on ollut se, että huolimatta jo vuosia jatkuneesta asian esille otosta, vaikuttamisesta ja lukuisissa kokouksissa asian esille tuomisesta vasta tammikuussa 2021 viranhaltijat myönsivät lastensuojelun kriisin. Hassuksikin minua on sanottu: https://www.lansi-uusimaa.fi/paikalliset/1268765

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=karstu

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=lyseo

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=j%C3%A4rnefelt

https://lottapaakkunainen.wordpress.com/?s=nummi+saukkola

Onnistumisiksi voisin ensimmäisenä mainita hyvän yhteistyön muiden ryhmien kanssa. Olen aina pyrkinyt vuoropuheluun ja tuonut esille faktat. Monen kanssa meillä on todella hyvä yhteishenki ja pystymme keskustelemaan aiheista sekä jakamaan tietoa. Minulle on moni valtuutettu soittanut tai laittanut viestiä, kun päätettävänä oleva asia koskee asuinaluettani tai muuta aihetta, josta minulla on asiantuntemus ja josta on haluttu tietää lisää. Samoin olen minä tehnyt.

Onnistumisia (valtuustossa ja lautakunnissa) mm. :

  • Saukkolan päiväkodin väistö
  • Koisjärven päiväkodin säilyminen
  • Lohjan kaupungin osallistuminen Valoa, ei väkivaltaa-tapahtumiin
  • Hammashoidon säilyminen Mäntynummella ja Oinolassa (vastaesityksestäni)
  • Omaishoitajien palkkioluokkien säilyminen ennallaan (ei leikattu) (vastaesityksestäni)
  • vegaaniruuan palaaminen kouluihin (en tehnyt aloitetta, vaikutin muuten)
  • rakennusten sisäilmaseurannan kehittyminen (aloitteeni)
  • herääminen lastensuojelun kriisiin

Olen ehdolla myös seuraavalle kaudelle, aikeissa jatkaa samalla tavalla, tosin ehkä hieman lisää oppineena. Lohja on kaupunki ja maaseutu yhdessä. Haluan ja pyrin luottamushenkilönä kehittää sitä entisestään nykyisille ja tuleville sukupolville. Jos lohjalaiset vaaleissa niin haluavat ja suovat minulle luottamuksensa.

Kirjoittajavieras-kolumni: Kiusaaminen on kiusaamista, tapahtui se missä tahansa

Kirjoitin Länsi-Uusimaan kolumniin tällä kertaa kiusaamisesta. Itsellä on kokemusta kiusaamisesta niin lapsuudesta, työelämässä kuin omien lastenikin kautta. Tänä päivänä koulukiusaaminen on erilaista kuin mitä se oli kun itse olin koulussa. Puhutaanko tänä päivänä enemmän kiusaamisesta kuin omassa lapsuudessa? Todennäköisesti. Ovatko ratkaisut erilaisia kuin silloin? Ei. Ei näytä siltä.

Työpaikkakiusaamisesta puhutaan tänään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka se tuskin on uusi ilmiö.

Olen kuullut sanottavan, että kiusaaminen sanana on kärsinyt inflaation. Omasta mielestäni se on kyynisesti sanottu ja aika kamalaa kuultavaa. Kiusaaminen on olemassa, ja jos toisesta tuntuu, että jokin on kiusaamista, on se kiusaamista. Asiasta pitää voida puhua. Ketään, edes kiusaajaa, ei auta vaikeneminen tai vähättely.

Surullista on, että sosiaalinen media on helpottanut kiusaamista ja mahdollistanut kovankin uhkailun jopa pienten lasten keskuudessa.

Ote kirjoituksestani:

Vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa nuorten vastauksista kävi ilmi, että somekiusaaminen on uhkailua, nimittelyä, salaisuuksien ja kuvien levittämistä, porukasta pois jättämistä, sometilin kopioimista ja julkista nolaamista. Somekiusaamista oli kokenut 26 % vastaajista ja näistä 57 % oli saanut apua vanhemmilta. Suurinta osaa kiusatuista (62 %) oli kiusattu kerran kuukaudessa, 12 % oli kokenut kiusaamista viikoittain.

Alla on linkki Länsi-Uusimaassa ilmestyneeseen kolumniini aiheesta:

https://www.lansi-uusimaa.fi/blogi/814151-lotta-paakkunainen-kiusaaminen-on-kiusaamista-tapahtui-se-missa-tahansa

Nettikiusaamisella tarkoitetaan tarkoituksellista ja toistuvaa pahan mielen aiheuttamista, kuten pilkkaamista, noyryyttämistä ja uhkailua. Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää kiusaamisen ehkäisyssä ja poistamisessa. Koulujen on vaikea yksin ratkaista somessa tapahtuvaa kiusaamista. Koulussa voidaan vaikuttaa somekäyttäytymiseen, mutta opettajilla ei ole valtuuksia puuttua oppilaiden somen käyttöön. Vastuu tästä kuuluu vanhemmille.

Netissä nimittelyt ja uhkailut ovat usein sanallisesti raaempia kuin kasvokkain eikä viestien lähettämistä ehkä ajatella loppuun asti. Valokuvien ja videoiden vaivaton jakaminen helpottaa kiusaamista. Harvoin ymmärretään, että netissä kiusaamisen jäljet voivat olla lyhyet, sillä lähes kaikesta digitaalisesta viestinnästä jää jälki. Kunnianloukkaus, uhkailu ja valheellisten tietojen levittäminen ovat rangaistavia tekoja myös netissä.

Yritettäisikö olla ihmisiksi?