Naisten steriloinnista Suomessa ja puolison lupa

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös kumota Roe vs. Wade-päätös on kirvoittanut Suomessakin keskustelua abortista ja sitä myötä myös steriloinnista.

Väite, jota näkee paljon on, että Suomessakaan sterilisaatiota ei nainen saa ilman puolisonsa lupaa/suostumusta. Tämähän ei aivan yksiselitteisesti pidä paikkansa.

Luin keskusteluja hetken ja kovia väitteitä ja muistelin omaa steriloimiskokemusta. Olen siis kokenut kuuden raskauden, viiden synnytyksen, yhden keskenmenon ja yhden lapsen menetyksen. Steriloimiskeskustelua meillä oli käyty jo jonkin aikaa, synnytykset ovat olleet kovin vaikeita, erilaiset ehkäisykeinot kokeiltu, mikään ei tuntunut sopivan keholleni ja viimeisimmän raskauden aikana alkoi ajatus siitä, että nyt on aika kasvattaa lapsia, ei enää lukumäärää, oli hyvin vahvana.

Olin ilmoittanut jo äitiyspoliklinikkakäynneillä, että haluan steriloinnin synnytyksen jälkeen. Ennen sterilointia kävimme lääkärin, kätilön ja hoitajan kanssa keskustelua, ne kyllä olivat lyhyitä, sillä lain kirjain ja oma pohdintani oli hyvin selkeä. Missään vaiheessa puolisoltani ei ns. kysytty lupaa. Keskusteluissa ilmaisin, että olemme puolisoni kanssa keskustelleet asiasta.

Steriloimislaki on suhteellisen vanha ja olisi kokonaisuutta ajatellen hyvä uudistaa sitä. Se onkin jo eri ja pitkä keskustelu.

Eli palataan naisten steriloimiseen ja lupaan puolisolta:

Lain ensimmäinen pykälä sisältää mm.

Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;

2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;

3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

Pykälässä kolme:

Mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisolleen varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus saapua 1 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen, ja aviopuolisoille on tällöin, milloin siihen katsotaan olevan syytä, selvitettävä, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, kumman steriloiminen 1 §:n säännökset huomioon ottaen on tarkoituksenmukaisempaa, ja annettava tarvittaessa tilaisuus vielä harkita, kumpi heistä pyytää steriloimista.

Tässä on siis kyse siitä, että molemmat puolisot tietävät, mistä steriloinnissa on kyse ja siitä, että voivat vielä keskustella kumpi sterilisaation tekee. Ei siitä, että mies päättää naisen kehosta.

Laissa on painotettu enemmän lääkärien oikeutta päättää steriloinnista kuin puolison.

Voit tutustua koko steriloimislakiin tästä linkistä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283

Vastenmielistä ja sopimatonta

Seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta ei ole ikinä helppo puhua. Uhrin kokema häpeä ja syyllisyyden tunne ovat isoina esteinä puhumiselle. Nämä tunteet johtuvat hyvin pitkälle vanhasta asennemaailmastamme. Asennemaailmassamme, jossa on edelleen vallalla vähättely, uhrien syyllistäminen ja uhrin todistetaakka, jopa alaikäisten lasten ollessa kyseessä.

Jos uhri uskaltautuu puhumaan kokemastaan ehkä vuosienkin päästä, joutuu usein vastaamaan vähätteleviin ja syyllistäviin kysymyksiin, kuten ”miksi et puhunut aiemmin”, ”miksi puhut nyt”, ”mikä on agendasi”, saatetaan väittää jopa valehtelijaksi. Uskotaan mieluiten tekijää, joka kiistää koko asian, tuo esille väittämiä, kyseenalaistaa lapsen/nuoren/uhrin motiivit ja puhuu suostumuksesta. ”kyllä se halusi loppujen lopuksi, flirttaili mulle ja tuli mun luo ihan itse, vapaaehtoisesti.”

Meidän tulisi luoda turvallinen ympäristö kaikille.

Twitter-keskustelu tänä päivänä on täynnä naisvihaa ja miesvihaa. Wille Rydmanin tapauksessa on suoraan sanoen oksettavaa nähdä varsinkin naisten kommentteja, joissa LAPSIA syytetään valehtelusta ja joissa väitetään 16 vuotiaan tietävän tarkkaan mitä on tekemässä, sysätään vastuuta aikuistelta lapselle. AIKUINEN on aina vastuussa. Ahdistelija tekee väärin. Ei uhri. On puhuttu myös ”molemmista osapuolista”. Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia.

Sanon tämän uudestaan: Lasten häirinnässä ei ole molempia osapuolia. Aikuinen on aina vastuussa.

Kokoomuslainen Ossi Mäntylahti pohti Rydmanin tapausta tuoreeltaan ja on tehnyt suhteellisen napakan ja mahdollisesti myös objektiiviseksikin nähtävän taulukon. Olen taulukosta muutamasta kohdasta eri mieltä, kuten kohdasta ”17 vuotiaalle tarjottu kaksi lasia viiniä on irrelevanttia”. Ihan en näe, että se olisi irrelevanttia: 17 vuotias on alaikäinen, jolle aikuinen mies ei tarjoa kahta lasia viiniä. Se on laitonta, mutta myös moraalisesti väärin.

Huom: Alle 18-vuotiaat ovat vielä lapsia (Lastensuojelulaki, 6 § (30.12.2019/1489).

Mäntylahti myös toteaa, että ”Koko tänä aikana en ole itse koskaan kuullut väitteitä siitä, että Wille Rydman olisi yleisesti toiminut asiattomasti naisia kohtaan. Kysyin tätä samaa asiaa myös 2 000 hengen oikeistoyhteisöltä ja ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole tullut esiin kertomaan, että asia olisi ollut yleisessä tiedossa.”

Niin. Miten se voi yllättää, että miestä ei ole varoiteltu, tai että miehen korviin ei tällainen ole mennyt? Miehiä yleensä EI tarvitse näistä asioista ja teoista varoitella. Veikkaisin myös, että kysyttäessä ”tiesitkö, että tämä ja tämä tyyppi tekee tällaista”, on aika raskauttavaa vastata, ”kyllä tiesin, mutta en puhunut kenellekään mitään”, siitä saattaa joutua vastaamaan lisäkysymyksiin ja mutakuopan pohja katoaa.

Lisäksi se, että joku mies tahi nainen ei ole kuullut varoituksia tai ei ole ahdisteltu, ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Tai se, että käyttäytyy myös asiallisesti ei tarkoita sitä, että kumoaisi jotenkin asiattoman käytöksen. Voit lukea alta linkistä Mäntylahden pohdinnan:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ossimantylahti/wille-rydman-suomen-johnny-depp-vai-harvey-weinstein/ (spoileri: ei ole Johnny Depp)

Kokoomuksella heidän mukaansa on muuten käytössä code of conduct (eettiset ohjeistukset), joka on puoluekokouksessa 2020 esitetty aloite ja puoluehallituksen puoltama aloite. Nettisivuiltaan sitä ei löydy, eikä löydy muuten häirintäyhteyshenkilöäkään. Kokoomusnuorilla sitä vastoin on selkeä code of conduct ja anonyymi palautelomake. Hyvä nuoret! (code of conduct loppuu sanoihin: yleinen hätänumero 112)

Tarkastelin muutaman muunkin puolueen häirintähuoneentaulut tai muut vastaavat ohjeistukset häirintään.

  • Vihreillä vastaava on yhdenvertaisuusohjelma, jota ei heidän nettisivuiltaan ainakaan helposti löydy. Eikä löydy häirintäyhteyshenkilön nimeä.
  • Vasemmistoliitolla on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä, joita puolueessa on jo toteutettu ja tullaan vielä toteuttamaan lisääkin. Suunnitelma sisältää mm. turvallisen tilan ohjeistuksen.
  • Keskustalla on häirintähuoneentaulu ja selkeästi nimetyt häirintäyhteyshenkilöt. Keskustalaisena kiinnitän huomiota siihen, että ohjeistus on hyvä ja selkeä, mutta seksuaaliseen häirintään ja turvalliseen tilaan siinä ei ihan suorasanaisesti puututa.

Tästä Rydmanin asiasta (kuten hyvin usein tällaisissa vaikeissa ja ikävissä asioissa) keskustellessa käännetään mielellään huomio epäoleellisiin, kuten toimittajan työskentelytapaan, julkituonnin ajoitukseen tai kyseenalaistetaan todistajien tai asianosaisten (jopa lasten) uskottavuutta. Tai pyydetään poliisilta uutta tutkintaa, väistetään omaa vastuuta.

Ja teille, jotka nurisevat ajoituksesta: ihanko oikeasti? Milloin lasten hyväksikäytöstä tulisi puhua? Eduskuntavaalien jälkeen? Silloin, kun sopii epäillylle ja puoluekavereille?

Aikuisten vastuulla on toimia nuoren kehitystä kunnioittavasti, eikä yrittää hyötyä nuoren nähdyksi tulemisen tarpeesta tai kokeilunhalusta. Piste.

Keskustan puoluekokouksessa ei yllätyksiä – vai oliko?

Puoluekokouksessa valittiin puolueelle johto seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Annika Saarikko jatkaa Keskustan puheenjohtajana. Hän voitti lauantain vaalissa vastaehdokkaansa Paavo Väyrysen äänin 1341-151. Yhteensä annetuista 1517 äänistä tyhjiä oli 25.

Keskustan varapuheenjohtajiksi valittiin Riikka Pakarinen, Petri Honkonen ja Markus Lohi. Ehdolla oli myös mm. keskustanuorten Aleksi Sandroos, joka saikin kunnioitettavan äänimäärän, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Onneksi Aleksilla on aikaa, veikkaan, että ei kauaa mene, kun häntä kuullaan johdossa.

Riikka Pirkkalainen jatkaa Keskustan puoluesihteerinä. Vastaehdokkaita ei Pirkkalaisella tälläkään kertaan ollut. Riikka on tehnyt erinomaista työtä puoluesihteerinä.

Puoluekokoukseen on jätetty 294 aloitetta. Aloitteista kuuluisin taitaa olla Hirvensalmen kunnallisjärjestön aloite ”Oikeenlaista kemiaa maaseudun poikamiehille”. Aloite tuntuu seksistiseltä ja naisia esineellistävältä. Puoluekokouksen vastaus on vähintäänkin samaa ja olen yllättynyt, että naisia ja tasa-arvon puolestapuhujia täynnä oleva vastaustyöryhmä vastaa yhtyvänsä aloitteeseen, mutta vastaukseen on saatu lisättyä toimivat internetyhteydet.

Julkisuudessa ei juuri ole nostettu muita aloitteita esille. Ylläoleva aloite sai kyllä huomiota, mutta muita aloitteita ei ole nostettu esiin. Kuten vaikkapa esimerkiksi Lohjan kunnallisjärjestön aloite: Vajaaravitsemuksen seulonta ja ravitsemushoidon sisällyttäminen ikääntyneiden terveydenhuollon hoitopolkuun (voit lukea aloitteen tästä), tai Keskustan Latvan paikallisyhdistyksen aloite: Nuorten työikäisten muistisairaiden huomioiminen hoivapalveluissa tai lukuisia muita hyviä aloitteita, jotka tähtäävät hyvinvoinnin paranemiseen.

Huomiotta on jäänyt myös erinomainen aloite Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuorilta: Turvallisemman tilan periaatteet keskustan tapahtumiin. Tämä aloite tosin voisi olla laajempikin, koskien kaikkea toimintaa. Aloitteessa nostetaan huoli turvallisesta tilasta. He vaativat aloitteessaan Keskustalle ohjeet turvallisen tilan periaatteesta. Nämä sisältäisivät ohjeet yleiseen käyttäytymiseen ja toisten ihmisten kohtaamiseen sekä kunnioittamiseen. Periaatteissa pitää olla selkeät linjat pilkkaamisen ja syrjinnän estämiseen sekä siihen, miten yhdenvertaisuutta edistetään, annetaan tilaa kaikille osallistua keskusteluun sekä turvallinen tila, jossa kaikilla on mahdollisuus oppia ja pyytää myös huonoa käytöstään anteeksi. Turvallisemman tilan periaatteet voitaisiin laatia puolueelle esimerkiksi Suomen YK-liiton ohjeiden pohjalta. He peräänkuuluttavat sitä, että emme saisi Keskustassa vaientaa jo yhteiskunnassa vaiennettujen ääntä tai unohtaa aatesisarten ja -veljien oikeutta fyysiseen ja psyykkiseen koske-
mattomuuteen. Olemme entistä vahvempi ja luotettavampi puolue, kun emme häiritse tai kiusaa toisiamme.

Niin, tälle aloitteelle olisin toivonut enemmän huomiota. Tosin keskustallahan on (kuten muillakin puolueilla) häirintähuoneentaulu (kuinkahan moni sen on lukenut?), mutta tämä aloite voisi tuoda uutta potkua ja näkökulmaa sekä muistutuksen tärkeään aiheeseen.

Olen tiedustellut mihin puoluekokouksen aloitteet johtavat. No eipä varsinaisesta mihinkään. Aloite ei velvoita mihinkään puoluekokousta eikä toimijoita. Niistä voi kuulemma saada ideoita ja niitä voi käyttää paikallisessa toiminnassa ja muodostaa toimintalinjoja. Tässä olisi selkeä kehittämisen paikka. Aloitteiden merkityksen tulisi olla suurempi ja niiten tulisi johtaa toimenpiteisiin puolueen toiminnassa. Se voisi olla myös yksi tärkeä osa kannatuksen nousuun. Keskustalaiset itse mielellään puhuvat keskustasta kansanliikkeenä ja osallistavana puolueena. Noh, jos aloitteet eivät johda mihinkään, mikä on se näkyvä osa osallistamisesta ja kuulemisesta tai kansanliikkeestä? Aloitteiden oikea huomoiminen ja toimenpiteen toisivat jäsenille oikean kokemuksen siitä, että Keskusta edistää jäsenille tärkeää politiikkaa ja että he pystyvät vaikuttamaan puolueen linjaan.

Puoluekokous jatkuu vielä sunnuntain, jolloin keskustelemme vielä lisää aloitteista. Hyviä keskusteluja odotellessa.

Kaukana hiekkalaatikosta ja turvallisesta, hyväksyvästä ympäristöstä

Toisinaan puhutaan hiekkalaatikkotouhusta puhuttaessa epäasiallisestä käytöksestä tai kiusaamisesta. Kiusaaminen on kuitenkin kaukana (tai ainakin pitäisi olla) hiekkalaatikkoleikeistä. Kiusaaminen aiheuttaa pahaa oloa ja voi jättää ihmiseen jäljen pitkiksi ajoiksi. Kiusaaminen voi aiheuttaa sen, ettei halua mennä kouluun, harrastuksiin tai pihalle. Koulussa voi olla vaikeaa keskittyä, jos joutuu olemaan alati huolissaan, miten selviää kiusaajistaan. Kiusaaminen koskettaa monia lapsia. Ei vain niitä, joita kiusataan ja joka kiusaa vaan myös niitä, jotka näkevät kiusaamista. Kiusaaminen voi johtaa pelkoon myös muilla lapsilla ja vaikuttaa koko kouluilmapiiriin. Tärkeää on, että kiusaamisesta uskaltaa kertoa opettajalle tai jollekin aikuiselle, joka ottaa asian tosissaan, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan. Sekä kiusattu että kiusaaja tarvitsevat apua.

Kiusaaminen saa tuntemaan loukatuksi, pelokkaaksi, sairaaksi, yksinäiseksi, noloksi, surulliseksi. Kiusaaja voi lyödä, potkia, töniä tai nimitellä, uhkailla, kiusoitella tai pelotella. Kiusaaja voi puhua toisesta pahaa, ottaa toisen tavaroita, pilailla toisen kustannuksella, pilkata, ivata, nolata tai jättää tarkoituksella ulkopuolelle. Osa pakottaa tekemään asioita, joita toinen ei halua. Kiusaamista tapahtuu myös netin ja sosiaalisen median välityksellä. (https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/lapset/pulmat_arjessa_elamassa/pulmat_toisten_kanssa/Pages/kiusaaminen_ja_kiusatuksi_tuleminen.aspx)

Kiusaamisesta puhuttaessa usein puhutaan koulukiusaamisesta, siitä onkin tärkeä puhua ja paljon! Yleensä ottaen toisten kiusaamisesta, oli sitten minkä ikäinen tahansa, tulisi puhua ja siihen pitäisi puuttua, myös aikuisten ympäristössä. Kiusaamiseen tulee puuttua aina. Työpaikkakiusaaminen kuitenkin on vaietumpi asia, kuten myös vapaaehtoistoimissa tai yhdistys- tai järjestötoimessa tehty kiusaaminen.

Kiusaaminen töissä, harrasteissa tai vapaaehtoistoimissa voi aiheuttaa myös aikuiselle samaa ahdistuneisuutta ja haluttomuutta lähteä, kuten lapsillakin. Aikuisten kiusaamisesta on vaikeampi puhua, aikuistenhan pitäisi osata käyttäytyä ja kiusatuksi joutuminen on edelleen vaikea kohdata, voi olla pelko, että uhria pidetään heikkona, tai sen koetaan olevan aikuisiässä noloa. Toisten voi olla vaivaannuttavaa nähdä vierestä, tai voi tuntua nololta puuttua toisten aikuisten tekemiseen, vaikka näkisikin, että se on väärin.

Joskus on vaikea erottaa riitelyä, huonoa käytöstä ja kiusaamista toisistaan, varsinkin kun kyseessä on lapset, vaikka toisinaan aikuisillakin on vaikea tunnistaa onko kyseessä viestintähaasteet, riitelyä, huonoa käytöstä vai kiusaamista.


Riitely:
– Kaksi tai useampi ihminen on eri mieltä jostain asiasta
– Osa normaalia kanssakäymistä
– Opetellaan riitojen selvittelyä ja taitoja olla eri mieltä asioista
Huono käytös:
– Tiuskiminen, yksittäiset ikävät kommentit
Kiusaaminen:
– Valtaepätasapaino, jossa vähintään yksi henkilö on jatkuvasti alisteisessa
asemassa ja vähintään yksi henkilö käyttää valtaa epäasiallisella tavalla

Kuinka ennaltaehkäistä kiusaamista?

  • Yhteisöllinen toimintakulttuuri;
  • vertaissuhteiden tuki,
  • hyväksytyksi tuleminen,
  • yhteisöön kuuluminen,
  • oppilaiden osallisuus,
  • huoltajien tutustuminen toisiinsa ja yhteisten pelisääntöjen
    luomiseen osallistuminen
  • Medialukutaitojen vahvistaminen (sisältäen myös riskit
    ja haittapuolet)
  • Jokaisella koululla kiusaamisen vastainen
    suunnitelma; miten ennaltaehkäistään ja
    puututaan – seuranta välttämätöntä (OPH 2020)

Ohjeet sopivat myös työpaikoille ja järjestöihin.

Työpaikoilla, järjestöillä ja yhdistyksillä on usein omat häirintäsäädöstönsä, esimerkkinä alla oleva, mutta kuinka moni toimija on tutustunut säännöstöihin?

Häirintähuoneentaulu

Ohjeita häirinnän kohtaamiseen ja estämiseen järjestötoiminnassa.

  • Jokainen meistä on vastuussa hyvästä keskustelukulttuurista. Puhu toisille kunnioittavasti. Älä mene henkilökohtaisuuksiin äläkä sano sosiaalisessa mediassakaan sellaisia asioita, joita et sanoisi kasvotusten.
  • Ota tunnekuohussa aikalisä ja palaa asiaan, kun olet rauhoittunut. Viesteihin ei tarvitse vastata heti – tarkoituksellisen provosoiviin viesteihin ei tarvitse välttämättä vastata ollenkaan.
  • Jos loukkaat toista keskustelijaa, pyydä anteeksi.
  • Asiattomuuksia ei tarvitse sietää. Sinulla on halutessasi oikeus estää häiritsevä keskustelija.
  • Pidä huolta tietoturvasta. Käytä vahvoja salasanoja, jotta vain sinulla on pääsy tilillesi. Säädä tilisi yksityisyysasetukset kuntoon, jolloin tietosi näkyvät vain niille, joille haluatkin niiden näkyvän. Hyväksy kavereiksi vain sellaisia ihmisiä, jotka tunnet.
  • Jos kohtaat häirintää tai vihapuhetta, älä jää yksin. Ilmoita asiasta häirintäyhteyshenkilölle ja tarvittaessa poliisille. Sosiaalisessa mediassa voit myös ilmiantaa häiritsevän kommentin tai keskustelijan.
  • Häirinnän ja vihapuheen tarkoitus on kaventaa julkista keskustelua, joka on demokratian kivijalka. Ei anneta vihapuheen voittaa! Tehdään yhdessä sosiaalisesta mediasta laadukkaamman ja turvallisemman keskustelun paikka.

Paakkunainen Nummen ehdokas eduskuntavaaleihin 2023

Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen vuosikokouksessa käytiin sääntömääräisten pykälien lisäksi vilkasta keskustelua kunnallisista teemoista, uuden kaupunginjohtajan valinnasta, koululaisten iltapäivätoiminnasta ja koulukyydeistä, tarkastuslautakunnasta ja hyvinvointialueen ajankohtaisista asioista, kuten hyvinvointialuejohtajan valintaprosessista.  

Vuosikokous päätti myös esittää Lotta Paakkunaista ehdokkaaksi vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Lotta Paakkunainen on toiminut laajasti vapaaehtoistoimissa, alueen ja lähidemokratian kehittämisessä sekä eri kunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 2013. Tällä hetkellä hänen merkittävimmät luottamustehtävänsä on kaupunginvaltuuston jäsenyys, kaupunginhallituksen varajäsenyys sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varajäsenyys ja kehittämis- ja tulevaisuuslautakunnan jäsenyys. Hän toimii myös Keskustan Lohjan kunnallisjärjestön puheenjohtajana.

Paakkunaisella on laaja työkokemustausta erilaisista aloista, terveydenhuollon ja kaupallisen sektorin sekä järjestömaailman saroilta. Toimiessaan kyläasiamiehenä Paakkunainen on toiminut kylien ja alueiden toimijoiden tukijana ja toimien kehittäjänä. Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen mielestä juuri nyt olisi erityisen tärkeää saada eduskuntaan henkilö, jolla on vankka kokemus eri toimintasektoreista, asukkaiden osallistamisesta, aluekehittämisestä sekä hyvinvoinnin tukemisesta.

Lotta Paakkunainen on erinomainen verkostoituja, jolla on aitoa paloa vaikuttaa ja herkkä kuulemisen taito,  sanoo Keskustan Nummen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Alanne.  

Paakkunaisesta Lohja ja koko Uusimaa saa asiantuntevan, siltoja rakentavan ja osallistavan päätöksentekijän, jolla on sekä paikallistuntemusta että näkemystä koko Uudenmaan kehittämisestä. Paakkunainen on sinnikkäästi edistänyt alueen asioita, erityisesti hyvinvoinnin saralla.  

Ehdokasvalinnat vahvistaa Keskustan Uudenmaan piirin yleiskokous myöhemmin vuoden 2022 aikana.

Valtuustoaloite Perheneuvolan palveluiden riittävyyden kartoittamisesta (23.3.2022)

Keskustelimme valtuutettukolleega Satu Nybäckin (sd.) kanssa ajankohtaisesta tilanteesta ja jaoimme huolen perheneuvolan tilanteesta. Puhuimme aloitteen tekemisestä ja koska aloite on kiireellinen, päätimme, että olosuhteiden vuoksi minä esitän sen. Keskustelin oman ryhmän kanssa ja he kannattivat aloitetta ja sovimme, että aloite on ryhmän aloite. Kiitos heille vankkumattomasta tuesta! Ja lämmin kiitos Satulle, olemme muutaman sanan vaihtaneet aiemminkin, mutta on upeaa, miten mutkatonta yhteistyömme oli ja keskustelu helppoa.

Aloitteemme:

Keskustan valtuustoryhmä esittää valtuustoaloitteessaan, että Lohjalla kartoitetaan pystyykö perheneuvolan resurssit vastaamaan perheiden tarpeisiin nyt sekä tulevaisuudessa.

Unicef myönsi Lohjalle 14. syyskuuta 2021 toisen Lapsiystävällinen kunta-tunnustuksen. Lapsiystävällinen kunta -mallin tuella kunta varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevat lapset tunnistetaan ja he saavat tarvitsemansa tuen.

Haavoittuvassa asemassa olevien lasten tunnistamisessa sekä tarvitun tuen saamisessa suuressa roolissa ovat muun muassa varhaiskasvatus, neuvola, koulujen oppilashuolto, lastensuojelu, lapsiperheiden sosiaalipalvelut sekä perheneuvola.

Laadukkaiden perheneuvolapalveluiden avulla voimme tarjota tarvittua tukea haavoittuvassa asemassa oleville lapsille sekä heidän perheillensä. Perheneuvola tarjoaa tukea lasten kasvuun ja kehitykseen, vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyvissä asioissa. Perheneuvolassa työskennellään yhdessä perheen kanssa keskustellen ja perheelle sopivia ratkaisuja etsien. Työn painopiste on koko perheen myönteisten vuorovaikutussuhteiden ja voimavarojen tukemisessa.

Tällä hetkellä monet perheet joutuvat valitettavasti odottamaan kohtuuttoman pitkiä aikoja saadakseen apua perheneuvolasta. Pitkät odotusajat vain vaikeuttavat perheiden tilannetta, koska avun saannin pitkittyessä, monesti myös haasteet kasautuvat ja monimutkaistuvat. Näin myös auttaminen vaikeutuu sekä hidastuu.

Korona-aika ja Ukrainan sodan synnyttämä epävarmuus tulee todennäköisesti lisäämään tarvetta myös perheneuvolan palveluille. Kokonaisvaltainen lisätarve sosiaali- ja terveyspalveluille voi myös syntyä Lohjalle mahdollisesti tulevien turvapaikanhakijoiden tarpeiden myötä.

On tärkeää kartoittaa, pystyykö perheneuvolan resurssit vastaamaan perheiden tarpeisiin nyt sekä tulevaisuudessa. On aika osoittaa, että hyvin laaditut suunnitelmat lapsiperheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi näkyvät myös käytännön tekoina. Riittävien palveluiden tarjoaminen haavoittuvassa asemassa olevien lasten tunnistamiseksi sekä auttamiseksi takaavat, että jatkossakin voimme sanoa olevamme Unicefin Lapsiystävällinen kunta-tunnuksen aidosti ansainneet.

Lohjalla 23.3.2022

Lotta Paakkunainen ja koko keskustan valtuustoryhmä

Satu Nybäck, sd.

Marika Heinonen, sd.

Heli Kurimo, vihr.

Ana Maria Gutierrez Sorainen, ML

Hannele Maittila, ML

Pirjo-Leena Forsström, sd.

Laura Skaffari, vihr.

Jani Meling, vihr.

Anna Mustalahti, vihr.

Mari Aaltolaine, vihr.

Birgit Aittakumpu, vas.

Pahoittelen muuten, että käytimme aloitteessa sanaa ”turvapaikanhakija”. Ukrainan pakolaiset tulevat eri statuksella maahan. He tulevat tilapäisen suojelun alla.